En ole
oppimisen asiantuntija muuta kuin itseni kohdalla. En tiedä onko tutkimusta
kyseisen oman kokemukseni suhteen, mutta uskon vakaasti, että tämä olisi
ihmisen minuuden kannalta oleellista tietoa.
Olen pitkään
ihmetellyt, miksi en muista enkä osaa käyttää olla ja omistaa verbiä oikein
Englannin kielessä. Suomen kielessä ne ovat, mutta Englannin kielen oppiminen
on uuden oppimista. Olen hukassa tässä ja nyt, sekä menneisyyden ja tulevaisuuden
suhteen. Mutta eihän niitä ole minuudessani, muuta kuin totuutena sielussa,
mutta ei tunnustettuna yhteisön silmissä. Kun minua ei ole olemassa, enkä omista
mitään, ei se nouse kieleen myöskään oikein, ne häipyvät muistista. Ikään kuin
minuudesta puuttuu se ulottuvuus.
Uskoisin
että kielen oppimisessa myös lapsella voitaisiin tarkastella tuota minuuden
pysyvyyttä kielen oppimisessa.
Sielutiede
on täynnä kummallisuuksia. Nykyään tämä sama asia on tunteiden tiedettä. Sielutieteessä
on löydetty tutkimuksissa enemmän negatiivisia tunteita, mutta myös
psykologiassa on todettu sama ongelma, kuten aikoinaan aggressiotutkija Kirsti
Lagersbetz on todennut. Kun olen todennut, että tunteiden olemassaolo on
edellytys oppimiseen, se asettaa kysymyksen, kuinka minuuden olemassaolo on
huomioitava myös tunteiden tulemisessa ja oppimisessa. Minuuden olemassaolon
ehtona on halu ja tahto, ja niille tulee luoda edellytykset. Jos siihen ei anneta
edellytyksiä, ei myöskään tunteille anneta edellytyksiä.
Kun
ihmiseltä otetaan pois ihmisoikeudet tulla nähdyksi ja kuulluksi omana itsenään,
se tuo näkyviin rakenteelliset ongelmat yhteiskunnassa ja ihmisarvon, jossa
edellytyksiä luodaan, oikeudet elämään ja olemassaoloon. Ne ovat vasta miesten
maailmassa ja myös tiede on miesten maailman luomus.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti