Kateus on
perisynti, mutta auttaako siitä tuomitseminen. Ehkä olisi parempi tutustua
tunteeseen nimeltä kateus. Syntyykö se vertailujen jälkiseurauksena, ja
opittuna asiana, jos nyt ylipäätänsä tunnetta voi oppia synnyttämään, jotkut
sanovat että pystyvät. Aitona ja vilpittömänä tunteen soisi olevan
syntyperäistä, itsestä tullutta ja parhaimmillaan tietoiseksi tullutta.
Eräs
psykologian opettajani sanoi kerran, että kaikkein vahvin ja vaikuttavin tunne
syntyy seksuaalisuuden kokemuksessa. Jos nainen kokee toisen naisen
seksuaalisesti viehättävämmäksi ja haluttavammaksi, kateus on valmis, puna
nousee poskipäille, viha leiskahtaa liekkeihin ja tuo kilpailija on tuhottava.
Jokainen on varmasti kokenut, kuinka nuorena ja viehättävänä sai paljon
kateutta osakseen. Miehille pystyvyys on kilpailun alla.
Mutta sitten
on niin, että tuo viehättävyys on geeneihin kirjoitettu naisilla, ja miehillä
voimain näyttönä. Se on koko seksuaalisuuden ydintä, tulla haluttavaksi.
Kauniin naisen ei ole helppoa olla halun kohteena, miehet käyvät brutaalisti
kiinni, himoitsevat ja kopeloivat. On vaikeaa myös keskellä tanssilattiaa alkaa
räyhäämään, näpit irti. Olen minä joskus jättänyt keskelle lattiaa ja läimäyttänyt
kunnolla.
Miten sitten
arvot ja asenteet ruokkivat tai lisäävät kateutta. Eikö juuri palvottu
urheilija ole tyypillinen kateuden kohde? Kateuden taustalta löytyy monenlaisia
asioita.
Nuorena olin
nätti tyttö, kuten me kaikki nuorena. Muistan selkeästi ne ilmeet, jotka
syntyivät ensimmäisissä kohtaamisissa, vihan ja kateuden leiskumiset. Mutta ei
suinkaan kaikilla, vain toisilla. Siitä voisi päätellä ihmisen itsetunnon
tilaa. Kateuden kohteeksi joutuu erityisesti vilpitön henkilö, suorastaan
jumalallisen lähteen ilmentymä. Siksi roolit ovat erittäin tärkeä suoja tällä
kateuden kentällä. Vilpittömyys on uhka valtaan pyrkivälle.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti