HEIKKOUDEN TÄRKEÄ ROOLI

Ihmistä kehotetaan usein voittamaan pelkonsa ja pyrkimään voittoon. Tiettyyn rajaan saakka se on hyvä asia, mutta ei äärimmäisyyteen vietynä. Heikkouksissa ja vahvuuksissa on hyvät ja huonot puolensa, mutta minusta ne eivät ole toisensa kääntöpuolia, vaikka esiintyvätkin joskus yllättäen kuin toisensa synnyttävinä. Yhtäkkiä kaikin puolin vahva voi pudota täysin heikkouden kuiluun ja tulla voimattomaksi. Liiallinen heikkous kuten ei vahvuuskaan ole yksiselitteistä.

Jokseenkin katson asioita jaoteltuna henkisiin ja kehollisiin kykyihin. Me voimme ikään kuin treenata fyysisesti kovinkin pitkälle, kuten urheilussa ja pyrkiä huippusuoritukseen. Fyysisesti kova kunto ei kuitenkaan takaa voimavarojen pysyvyyttä. Voimavarat ovat ikään kuin rakentuneena eri sektoreihin. Ne tukevat toinen toisiaan ja tarvitsevat toisensa.

Uskon, että suurin syy nykyisten ihmisten masennuksiin ja uupumisiin on juuri tunnesektorin huomioimattomuus, mikä on tullut paljolti yhteiskunnallisesta julkisesta hoivasta. Tunne on innostuksen lähde, ja se ylläpitää meidän pyrkimyksiämme tavoitteisiin. Tunne todella antaa voimaa. Ihminen on kuin tyhjä kuori ilman tunteita, suorittaja, joka vain treenaa kehoaan, mutta ei saa sieltä tyydytystä, ei sisäistä iloa, eikä lopulta edes pääse huippusuorituksiin.

Raamatussa sanotaan, että Jumala lähestyy juuri heikkoa ihmistä. Luopuessaan liiallisesta egostaan, ihminen antautuu vastaanottamaan sisäisiä viestejään, kuten tunteita. Hän avautuu ja herkistyy kuulemaan viestejä, ja reagoi niihin joko hyväksymällä ja/tai hylkäämällä. Hylkääminen tuottaa elämästä vieraantumista ja minuuden kaventumista, hyväksyntä vie oppimiseen ja ongelmien ratkaisuun. Avoimuus itselle ja toisille on avainsana onnistumisen kokemuksille, mutta myös negaatioiden sietämiselle.

Raija