Tutkimuksissa
on osoitettu, että ihmisellä ja eläimellä on luontainen taipumus valehteluun.
Eläin vaihtaa jopa ihonsa väriä puolustautuessaan. Ihmisen mieli voi olla myös
sellainen, että se luo kauniimman tarinan kuin tapahtunut on, joskus myös
painvastoin, jos masennus ja aggressio ovat päällä. Tärkeää on kysyä, ovatko
nämä opittuja vai synnynnäisiä olemuksessamme. Mielestäni tärkeää on myös
kysyä, tulevatko ne vain puolustuksessa, ja kun puolustus on päällä, me
vaistomaisesti valehtelemme tai ilmaisemme suuttumuksen aggressiona.
Jokseenkin
minulla on ollut siitä kummallinen elämä, että olen joutunut olemaan vailla
mieltä pitkiä aikoja. Olen siten oppinut erottelemaan mielen ja tunteet. Olen
joutunut kuolettamaan mielen, koska minulle ei ole sallittu itseilmaisua, omaa
tahtoa ja halua. Siten olen voinut tarkkailla mielen olemusta. Silloin aistimuksia
ei ole, ne ovat kuin kuolleet, ja ruumiiksi jäänyt keho on raskaan tuntuinen.
Kun
itsemääräämisoikeuteni ja itseilmaisuni on ollut suljettu, minun on pitänyt
elää omassa maailmassani, eli tarkoitan tässä mielikuvituksen voimalla. Muistan
sen ajan hyvin, haaveilin rakkaudesta ensirakkauden muistot mielessäni.
Pidän tätä
toisaalta erittäin tärkeänä ihmisen kehitykselle, kykyä kokea sisäisiä
tunteita. Ja ikään kuin pitää mieli erillään kehossa ja luonnollisesti nauttia
myös kehollisuudesta. Kova kohtelu sai siis minut menemään sisäiseen maailmaan,
mutta sen ei tarvitse olla kovaa kohtelua päästäkseen sinne, vaan hyvä kohtelu
tuo paremman sisäisyyden havaitsemisen ja havainnoimisen.
Tässä on
hyvin tärkeä filosofinen näkemys ihmisyydestä. Ihmisen on saatava kokea
varhaislapsuudessa riittävästi mielikuvitusta ja riittävän pitkään, että hän
voi elää hereillä tietoisuudessaan. Olen ihmetellyt sitä, kuinka minun mieleni
ei lähtenyt valheen tielle siinä mielessä, että ulkoisen maailman havainnointi
olisi ollut myös valheellista. Minä suljin pois kaikki mielen aistimukseni,
olin kuin kuollut, sillä minä en halunnut sitä maailmaa, johon minut
pakotettiin. En halunnut valhetarinaa, joka minulle tyrkytettiin. Miksi minun
mieleni ei sitten luonut valhetarinaa mielen suojaksi, loihan se, mutta
muistikuviin perustuen, luoden tavoitteita? Olin syntynyt lapseksi, jolla oli
erittäin vahva oppimisen into. Uskon, että juuri lapsi on avoimen rehellinen,
hän erottaa valheet ja todet ja minä olin mennyt lapsuuden kokemuksiin
sisäisessä maailmassani. Ja minun vahvuuteni oli oppimisen ulottuvuus, leikin
muistikuvilla etuaivolohkolla.
Osittain oleN sitä mieltä, että meillä jatkuu valheellinen mieli, ellei lasta opeteta
havainnoimaan toden ja valheen eroa. Yksi tie tähän on sadut, joita voi sitten
kritisoida, miten ne vaikuttavat.
Raija
Kirjoituksesi teki minuun suuren vaikutuksen,sai ajattelemaan
VastaaPoistaomaa lapsuuttani. Lapsuuteni oli onnellinen, mutta ajoittain yksinäinen. Olet ihana ihminen. Kiitos, että saan tuntea sinut
näin. Rutistuksen tiistai päivään.