Ihmisten havainnointi
on yllättävän epätodellista. Tulkitsemme ja havaitsemme toista väärin, omien
arvojen puitteissa. Tutkimuksia tehdään useimmiten sanakielen kautta, kyselyin.
Jokseenkin olen tullut siihen tulokseen, että havaintokykymme on hyvin
rajallinen. Toiset voivat olla erittäin tarkkoja havainnoidessaan, toiset
epäluulon valloittamia, jotkin asenteiden valossa tarkastelevia, ja moni
havainnoi kuulemaansa, kuten näkemäänsäkin ja niihin voi liittyä kovin
vaillinaisia näkemyksiä, valikointia. Toisella on tietoa paljon, tunnen vielä
paljon ihmisiä, joiden näkemykset nojaavat mysteerioihin, myytteihin ja
taikauskoon, mitkä ovat tärkeitä kehitysprosesseissa. Loppujen lopuksi tietoa
on vähän ja se on sirpaloitunutta, eikä kokonaisuuksien hahmottajia löydy
paljon.
Vaikka en
ole tutkija, mielelläni tutkin maailmaa, toivottavasti avoimin silmin. Nojaan
paljon kokemustietoon, tosin teoriat vaeltavat joukossa luultavasti usein, kun ne
joskus on sinne sisäistänyt. Ja toisaalta, teoriat antavat sen rakenteen, jonka
sisällä leikaten, ulkoistaen ja viilaten voi havainnoida. Havainnointi muodostuu
loogisemmaksi, eivätkä satunnaiset ulottuvuudet sitä väännä minne sattuu,
irrationaaliseen avaruuteen.
Mielen
tutkiminen on tullut minulle tärkeäksi. Olen havainnut, että ihminen julkiminuudessa
kertoo havaintonsa opitun sanakielen kautta, usein ihanteellisesti. En pidä
sitä luotettavana keinona saada tositietoa ihmisten elämästä. Olen havainnut,
että ihmiset mielellään näkevät suurennuslasien kautta toista ihmistä,
suhteettomasti vääristäen. On kuin mieli olisi sokea, joka peilaa kauneuden ja
rumuuden heijastaen, ja nähden siinä vastakkaisuuden ilmiön. Kun hän näkee
toisessa rehellisyyttä, hänellä on tarve todistaa toinen epärehelliseksi. Kauneudessa
hän hakee rumuutta, vilpittömyydessä vilpillisyyttä jne. Mieli on kuin vastakkaisen
puoliskojen käänteisyys. No näistä on taide puhunut paljon, mutta se ei tunnu
kelpaavan tieteelle. Mieltä tulisi tutkia arvojen kautta.
Tiede on
sanakielen vankilassa, jossa se tuijottelee putkien läpi. Siten elämän
todellisuudesta syntyy toisenlainen kuva kuin todellisuus on.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti