maanantai 4. syyskuuta 2017

MIELEN MUSTAT AUKOT



Ihmisten havainnointi on yllättävän epätodellista. Tulkitsemme ja havaitsemme toista väärin, omien arvojen puitteissa. Tutkimuksia tehdään useimmiten sanakielen kautta, kyselyin. Jokseenkin olen tullut siihen tulokseen, että havaintokykymme on hyvin rajallinen. Toiset voivat olla erittäin tarkkoja havainnoidessaan, toiset epäluulon valloittamia, jotkin asenteiden valossa tarkastelevia, ja moni havainnoi kuulemaansa, kuten näkemäänsäkin ja niihin voi liittyä kovin vaillinaisia näkemyksiä, valikointia. Toisella on tietoa paljon, tunnen vielä paljon ihmisiä, joiden näkemykset nojaavat mysteerioihin, myytteihin ja taikauskoon, mitkä ovat tärkeitä kehitysprosesseissa. Loppujen lopuksi tietoa on vähän ja se on sirpaloitunutta, eikä kokonaisuuksien hahmottajia löydy paljon.

Vaikka en ole tutkija, mielelläni tutkin maailmaa, toivottavasti avoimin silmin. Nojaan paljon kokemustietoon, tosin teoriat vaeltavat joukossa luultavasti usein, kun ne joskus on sinne sisäistänyt. Ja toisaalta, teoriat antavat sen rakenteen, jonka sisällä leikaten, ulkoistaen ja viilaten voi havainnoida. Havainnointi muodostuu loogisemmaksi, eivätkä satunnaiset ulottuvuudet sitä väännä minne sattuu, irrationaaliseen avaruuteen.

Mielen tutkiminen on tullut minulle tärkeäksi. Olen havainnut, että ihminen julkiminuudessa kertoo havaintonsa opitun sanakielen kautta, usein ihanteellisesti. En pidä sitä luotettavana keinona saada tositietoa ihmisten elämästä. Olen havainnut, että ihmiset mielellään näkevät suurennuslasien kautta toista ihmistä, suhteettomasti vääristäen. On kuin mieli olisi sokea, joka peilaa kauneuden ja rumuuden heijastaen, ja nähden siinä vastakkaisuuden ilmiön. Kun hän näkee toisessa rehellisyyttä, hänellä on tarve todistaa toinen epärehelliseksi. Kauneudessa hän hakee rumuutta, vilpittömyydessä vilpillisyyttä jne. Mieli on kuin vastakkaisen puoliskojen käänteisyys. No näistä on taide puhunut paljon, mutta se ei tunnu kelpaavan tieteelle. Mieltä tulisi tutkia arvojen kautta.

Tiede on sanakielen vankilassa, jossa se tuijottelee putkien läpi. Siten elämän todellisuudesta syntyy toisenlainen kuva kuin todellisuus on.


Raija

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti