Olemme
tottuneet näkemään ihmisoikeudet ongelmallisina Venäjällä, Pohjois-Koreassa tai
Kuubassa. On selvää, että ihmisoikeudet ovat mitattavissa herkimmin näkyviksi,
kun ihmiset joutuvat tapetuksi, tulevat eristetyiksi, vangitaan ideologian
vuoksi tmv. Mutta nähdäänkö ne ihmisoikeuksien puutteet, joita Suomessa on.
Minusta tuntuu, että tämän päivän ristiin naulitseminen on lääkkeillä
turruttaminen. Ongelmat yhteisöissä tulkitaan yksilön persoonatasolle,
oirehtivaan yksilöön. Monen oirehtivan yksilön tasolla on kaltoin kohtelu
yhteisöissä. Sosiaalinen käytänne on monessa paikassa se, että ihmiset
projisoivat omia syyllisyyden tuntojaan toisiin. Nämä sitten tulkitaan oirehtivan
ongelmiksi.
Jokseenkin
ajattelen, että ihmisoikeuksien riisto on yhtä helvettiä yksilöille, jos
ryhmillekin. Suomessa taas kätevästi piilotetaan ihmisoikeuksien riisto. He
pääsevät järjestelmään ikään kuin autettavana ja jäävät niihin vangiksi. On
yllättävää, kuinka pieni on prosentti, jossa apu menee perille. Mielestäni ongelman
ydin on siinä, että psykiatria etsii syitä persoonallisuudesta, ei
väkivallasta, kohtelusta tai ympäristön teoista, Tämä on korjaava hoidon
villakoira. Hyvä johtajuus ja hyvät työnkuvat ovat parhaimpia ennalta
ehkäisyistä Ja tuntuu kyllä siltä, että suomalaiset tarvitsivat moraalin
oppitunteja.
Ennalta
ehkäisevästi ajatellen, yksi vaikeimmin hoidettavissa oleva asia on tunteiden
hoitamattomuus. Tunteet yksinkertaisesti jätetään sivuun yksilön kehityksestä,
kiirehditään sanakieleen tai kuvakieleen. Tunteet piiloutuvat, jäävät
alitajuisesti vaikuttamaan, ja nämä piilotunteet nousevat pintaan vapaassa
tilanteessa, jolloin kontrolli on vähentynyt, kukaan ei näe eikä huomaa. Sitä
on vaikea todistaa. Kiusaajat voivat kerätä itselleen kannustusjoukon, jotka
kertovat yhdessä valheellisen tarinan tapahtumista, usein myös sen, mitä
auktoriteetti odottaa.
Piilotunteet
ovat usein negatiivisia tunteita, kateutta, ahneutta, vihaa jne. Kun ne on
ohitettu varhaislapsuudessa, ihminen ei ole oppinut käsittelemään omia
tunteita, vaan heijastaa ne toiseen ihmiseen aikuisenakin. Hän antaa kateutensa
kasvaa tuhoasteelle. Tämä on hyvin yleistä esim. naisten keskuudessa, juorutaan
ja panetellaan selän takana, ja valtatilanteessa ne syöksyvät voimalla
vainottuun asenteina, kehonkielenä, sanoina ja jopa fyysisenä tuhoamisena.
Hyvä
varhaiskasvatus on mahdollista kehittää niin, että lapset kyetään huomioimaan
tunnetasolla, siihen ei vain ole poliittista tahtoa, sillä kilpailevat ja
toisiaan nylkevät ihmiset ovat helposti johdettavista.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti