sunnuntai 10. syyskuuta 2017

RIISTETÄÄNKÖ LAPSUUS?



Tapasin kesätorilla vanhan työkaverini. Muistelimme tietysti vanhoja hyviä aikoja. hän kertoi kuinka digitaalinen aika on tullut päiväkotiin, tekniikan ihmeet. Jo kahden vuoden ikäiset kulkevat taulukoneiden kautta etsimässä omaa paikkaa päiväkodin tarjonnasta. No, mitä tuosta voi oppia, kilpailun ja vuorottelun, pakkososiaalistamisen perusjuttu. Sopiiko se kahden vuoden ikäiselle, onko hänellä valintakykyä tietoisena tai tiedostamattomana kokemuksessaan. Väitän, ettei ole.

Tuntuu aivan käsittämättömältä, kuinka päiväkodin henkilöstä toimii vastoin perustavan laatuista tietoa lapsen kehitystarpeista.

Alle kolmen vuoden ikäiset ovat täysin tunnereaktioiden ja aistimusvirtojen kokemuksen kerääjiä. Ja tämän syntymiseen tarvitaan läheistä turvallista vuorovaikutusta, muiden lasten ja aikuisten kanssa. Se luo pohjan itseluottamukseen, tasapainottaa mielen ja tunteiden kokemukset, yhdistää sanakieleen ja toiminnallisuuteen. Tämän kehitysvaiheen tarkoitus on luoda pohja ajattelulle, jossa yksilö hallitsee omia reaktioitaan, säätelee niitä ja ottaa vastuun itsestään ja saa itsenäistymisen alkuun.

Mielikuvien syntymässä tarvitaan vuorovaikutteita turvallisesti. Omat sisäiset kehohahmot ovat ihmisyyteen kohdistuvia, niistä alkaa samaistumisen kokemukset. Nyt kun koneiden kautta luodaan tilanne, jossa lapset valitsevat, he joutuvat tapahtumaketjujen kierteeseen, tapahtumat kuljettavat eteenpäin, eikä sisäistä prosessia tapahdu mielikuvien syntymään. Lapset ikään kuin juoksevat muistikuvien perässä etuaivolohkolla, ja limbinen tunnekeskuksen tunnekehitys jää kehittymättä. On kuin kiire pakottaisi aina uusiin kokemuksiin ja lapsi ei ehdi ajan kanssa tutkia kokemustaan.

Valitettavasti lasten varhaiskasvatussuunnitelmiin ei ole saatu riittävästi lasten oikeuksia.

Raija




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti