Tapasin
kesätorilla vanhan työkaverini. Muistelimme tietysti vanhoja hyviä aikoja. hän
kertoi kuinka digitaalinen aika on tullut päiväkotiin, tekniikan ihmeet. Jo
kahden vuoden ikäiset kulkevat taulukoneiden kautta etsimässä omaa paikkaa
päiväkodin tarjonnasta. No, mitä tuosta voi oppia, kilpailun ja vuorottelun, pakkososiaalistamisen
perusjuttu. Sopiiko se kahden vuoden ikäiselle, onko hänellä valintakykyä
tietoisena tai tiedostamattomana kokemuksessaan. Väitän, ettei ole.
Tuntuu aivan
käsittämättömältä, kuinka päiväkodin henkilöstä toimii vastoin perustavan
laatuista tietoa lapsen kehitystarpeista.
Alle kolmen
vuoden ikäiset ovat täysin tunnereaktioiden ja aistimusvirtojen kokemuksen
kerääjiä. Ja tämän syntymiseen tarvitaan läheistä turvallista vuorovaikutusta,
muiden lasten ja aikuisten kanssa. Se luo pohjan itseluottamukseen,
tasapainottaa mielen ja tunteiden kokemukset, yhdistää sanakieleen ja
toiminnallisuuteen. Tämän kehitysvaiheen tarkoitus on luoda pohja ajattelulle,
jossa yksilö hallitsee omia reaktioitaan, säätelee niitä ja ottaa vastuun
itsestään ja saa itsenäistymisen alkuun.
Mielikuvien
syntymässä tarvitaan vuorovaikutteita turvallisesti. Omat sisäiset kehohahmot
ovat ihmisyyteen kohdistuvia, niistä alkaa samaistumisen kokemukset. Nyt kun
koneiden kautta luodaan tilanne, jossa lapset valitsevat, he joutuvat
tapahtumaketjujen kierteeseen, tapahtumat kuljettavat eteenpäin, eikä sisäistä
prosessia tapahdu mielikuvien syntymään. Lapset ikään kuin juoksevat muistikuvien
perässä etuaivolohkolla, ja limbinen tunnekeskuksen tunnekehitys jää kehittymättä.
On kuin kiire pakottaisi aina uusiin kokemuksiin ja lapsi ei ehdi ajan kanssa
tutkia kokemustaan.
Valitettavasti
lasten varhaiskasvatussuunnitelmiin ei ole saatu riittävästi lasten oikeuksia.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti