LISÄÄKÖ URHEILU ALTTIUTTA VALHEESEEN

Useammasta tuutista on tullut keskustelua urheilun, tunteiden ja kasvatuksen symbioottisesta vaikutuksesta. Maanantaina 25.8 tuli YLE ykkösellä dokumentti Amerikan suosituimmista yliopistoista. Erityisenä piirteenä yliopistoissa oli se, että siellä sponsoroitiin vahvasti urheiluun. Sillä sai stipendejä ja valtion tukea. Huomiota herätti se, että näihin yliopistoihin oli pesiytynyt paljon raiskauksia, eikä näitä raiskauksia saatu tutkimuksen alle, naiset alistettiin hiljaiseksi.

Urheilu ei sinällään vie tunteita, mutta aika, jonka se ottaa, ottaa myös ajan tunteiden kokemiseen ja käsittelyyn riittävästi. Kehon palvonta sinällään voi viedä luonteenpiirteeseen, jossa itseihailu nousee korkeisiin sfääreihin. Tämä voi johtaa siihen, että palvotun henkilön itseihailu nousee valheen tasolle, kuten ihailijoidenkin. EDM. ohjelmassa näkyi selvästi myös se, että yliopiston hallinto vältteli raiskausten esiin ottoa, koska se menetti maineensa ja valtion rahahanat sulkeutuivat. Suuret fanilaumat ihailivat urheilijoita, jotka menestyivät ja he lähtivät mukaan syytöksiin, vaikka raiskaus oli todistettu, silti he haukkuivat uhria valehtelijaksi. Omahyväisyys ja huippusuoritukset kulkivat kuin käsi kädessä valheiden kanssa.

Ringa Ropo esitti joku aika sitten mediassa, että jokaisen lapsen tulisi kilpaurheilla. Jokainen pitkälle koulutettu kasvatusasiantuntija tietää, että kilpailu ja vertailu ovat huonoja kasvualustoja. Erityisesti pienelle lapselle, joka voi ajautua kilpailussaan valheen tielle etsiessään itsevarmuutta. Jo sinällään lapsi asettaa itse itsensä kanssa kilpailuun, mikä vaikuttaa sisäiseen motivaatioon, ja jos siihen lisätään vertailua, se voi tulla liian suureksi taakaksi. Jokainen lapsi on yksilö, ja kohtaa kilpailun eri tavoin. Toista se voi innostaa, toisen lannistaa, Psyykkiset prosessit ovat niin monimutkaisia, ettei aikuisten ohjaama kilpailu ole hyväksi. Lapset kilpailevat itsensä ja toisten kanssa luonnostaan, ja sen kehittymiselle tulee antaa rauha, kohdaten syntyvät tunteet.  Suoritusten kautta kilpailu tulee vasta aikuisiän kynnyksellä. Rooliksi muodostunut minuus suoritusten avulla jättää pimentoon todelliset tunteet ja itsen.

Tasapainoisen lapsuuskehityksen tärkein prosessi on saada tunteet, itse ja ajatukset toimivaan kontekstiin tavoitteiden ja osaamisen suhteessa. Kiintymyssuhde ja tunne-elämän rauha takaa kestävää kehitystä. Jos laitamme lapset liian aikaisin kilpailemaan, he oppivat myös valheen tiet itseään tukeakseen. Sen voi nähdä amerikkalaisista yliopiston oppilaista, jotka ovat jääneet pahasti kehityksessä jälkeen ja ovat valmiita valehtelemaan, kun saavat siitä itselleen yhteisön antamaa kunniaa.

Raija