Me ihmiset
olemme kovin alttiita palvomaan toisia ihmisiä, järjestelmää, esineitä,
ideologioita ja jos jonkinmoista ihmettä. Koska äitini opetti syvästi
kunnioittamaan ja rukoilemaan Jumalaa, minulla tuo palvonta on kuin syntiä.
Siteeraan myös helposti ensimmäistä käskyä.
Palvonta
syntyy opeista, jossa parhaaksi todettua ihannoidaan, mutta myös vahvasti
peloista. On kuin olisi syntymälahjana annettu tuo pelkäämisen kehto, joka on
alkujaan synnytyspuristuksesta syntynyttä lihasjännitettä. Tiedostamattamme
olemme saaneet kehoomme kehotietoisuuden, jossa ikään kuin kehossa asuu ruumishahmo,
joka on jännitteen synnyttämää, ihmisen kokoinen ja näköinen olento. Vauvalla
tämä unohtuu levon ja hellän hoivan ansioista, mutta väkivalta aktivoi sen
tietoisuuteen. Näin me alamme ihailla henkilöitä, kohtaamisessa oma muisti tuo
yhteyden toiseen samanlaiseen, eli toiseen ihmiseen kehokuvan kautta. Se on
myös alkujaan vauvalle elinehto, tulla yhteyteen toisen ihmisen kanssa.
Kristinopissa
tuon loppujen lopuksi kielteiseen kehitykseen vievän ruumishahmon unohtaminen
on kehityksen pilari. Opimme sanakielen, ja itsetuntemuksessa kohtaamme ne
tunteet, jotka syntyvät kehotunteiksi kehoruumiissa, ja vuorovaikutukselliset,
jotka synnyttävät arvojen mukaisia tunteita, kuolemansyntien tapaisia
negatiivisina, välittämistä positiivisina. Kulttuurinen arvojärjestys ja
tunnekieli kehittyvät välittämisen kontekstiin, jossa opimme rakkauden kieltä.
Jos
ruumishahmon jälkeisyys rakentuu ainoastaan kehotietoisuuteen, olemme helposti
palvonnan ikeessä. Emme opikaan sisäisen kielemme tulkitsijaksi, vaan
aistimusten orjaksi. Tämä johtaa henkilöpalvontaan, jossa kumarramme
järjestelmiä aina kuninkaisiin saakka. En pidä ollenkaan pahana, jos ihmiset oppisivat
Jumalakuvan kautta tietoisempaan ja vapaampaan valintaan, jäämättä ruumishahmon
orjaksi. Pelko on pahimpia kehityksen jarruja. Se luo järjestelmiä, jossa emme
ole aina tietoisia valinnoistamme, vaan orjina kehoihmisille, joiden jälkeen
syntyykin sitten hurmosta ja huumaa, sokeutta ja vauhtia.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti