Eräässä
ammattiin valmistavassa koulutuksessa tehtiin analyysi johtajiksi edenneistä.
Mikä oli se kriteeri, millä pääsi johtajaksi? Kaikilta valituilta löytyi taustalta
merkonomin koulutus tai mv. osaaminen. Onko niin, että johtamiseen tarvittavat
taidot määrittyvät yhä talouden pidon osaamiseen. Erityistä huomiota kiinnitti
se, että näillä valituilla oli heikot ihmissuhdetaidot. Talouden pidon firmassa
kuin firmassa voi ulkoistaa, mutta ihmissuhdetaitoja ei. Ovatko sosiaaliset
taidot oleellisia johtamisessa?
Liisa
Keltikangas-Järvinen kirjoittaa kirjassaan ”Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot”
sosiaalisuuden ja sosiaalisten taitojen erosta. Sosiaalisuus on temperamenttipiirre,
mutta sosiaaliset taidot ovat opittuja. Vahvasti sosiaalinen yksilö voi siis
olla häiritsevä kulkiessaan sosiaalisten piirteidensä vuoksi ja halliten
käytänteitä. Myös ujous on temperamenttipiirre, mutta ujo voi olla hyvin kehittynyt
sosiaalisista taidoistaan.
Jonkin
verran työntekijöiden luonteisiin voi kiinnittää huomiota, mutta se on usein
harhanjohtavaa analysointia. Käytännössä olen nähnyt, että erilaiset
temperamentit käyttävät valtaa, ja hallitsevat yhteisöjä omalla tyylillään. Sosiaaliset
taidot eivät ole kehittyneet kovinkaan paljon. Edm. johtajavalinnat osoittautuivat
käytännössä sortopolitiikan harrastajiksi. Heille oli luonteeseen piirtynyt vainomainen
alistaminen, suorastaan uhraaminen, jossa alamaisilla ei ollut mitään
oikeuksia, heitä saattoi sumeilematta nöyryyttää, ja nämä johtajat osasivat
sen.
Käytännössä ”vapaa”
sosiaalisuus tuottaa klinkkejä, joissa temperamentiltaan vahvin on johtamassa
mielipiteitä. Johtajuus tulisi rakentua työnkuvasta käsin ja sen kautta.
Työnkuvat voivat olla vaikeasta helppoon. Kun työ on yksinkertaista
toistotyötä, tällöin saattaa ilmetä vaikeampaa ihmissuhdeongelmaa, koska työn antavuus
on heikkoa, ja mielekkyyttä haetaan ihmissuhteista. Mutta toisaalta monipuoliset
työnkuvat vaativat paljon resursseja, ja hakeudutaan helposti yksikertaisiin
ratkaisuihin ihmissuhteissa, rentoutukseen.
Voi sanoa,
että suomalaisten työpaikkojen suurimmat ongelmat ovat ihmisjohtamisessa. Ihmisiä
on johdettu luonteenpiirteiden mukaan, kun olisi pitänyt panostaa sosiaalisiin
taitoihin, ja pääasiassa työnkuvaan. Yhäkin rekrytoinnissa etsitään sopivaa
henkilöä työhön ja päädytään luonteenpiirteisiin. Hyvät ihmissuhteet perustuvat
kuitenkin hyvään ilmaisukykyyn, jossa aktivoivana tekijänä on useimmiten rikas
sanakieli, jolla synnytetään erilaisia mielikuvia, ja hyvä johtaja koostaa ne
työnkuvan kautta ihanteista realismiin. Rikkailla mielikuvilla kehitetään yhä
osallistuvampaa ja laajentuvaa näkökulmaa asioihin ja vaikutusmahdollisuuden
onnistumiseen.
Sosiaaliset
taidot ovat kaikkien vastuulla. Johtajan vastuulla on nähdä laaja-alaisesti
tukien eri ihmisyyden tasoja syvillä vesillä ja aavoilla ulapoilla.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti