JOHTAJAVALINTOJA

Eräässä ammattiin valmistavassa koulutuksessa tehtiin analyysi johtajiksi edenneistä. Mikä oli se kriteeri, millä pääsi johtajaksi? Kaikilta valituilta löytyi taustalta merkonomin koulutus tai mv. osaaminen. Onko niin, että johtamiseen tarvittavat taidot määrittyvät yhä talouden pidon osaamiseen. Erityistä huomiota kiinnitti se, että näillä valituilla oli heikot ihmissuhdetaidot. Talouden pidon firmassa kuin firmassa voi ulkoistaa, mutta ihmissuhdetaitoja ei. Ovatko sosiaaliset taidot oleellisia johtamisessa?

Liisa Keltikangas-Järvinen kirjoittaa kirjassaan ”Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot” sosiaalisuuden ja sosiaalisten taitojen erosta. Sosiaalisuus on temperamenttipiirre, mutta sosiaaliset taidot ovat opittuja. Vahvasti sosiaalinen yksilö voi siis olla häiritsevä kulkiessaan sosiaalisten piirteidensä vuoksi ja halliten käytänteitä. Myös ujous on temperamenttipiirre, mutta ujo voi olla hyvin kehittynyt sosiaalisista taidoistaan.

Jonkin verran työntekijöiden luonteisiin voi kiinnittää huomiota, mutta se on usein harhanjohtavaa analysointia. Käytännössä olen nähnyt, että erilaiset temperamentit käyttävät valtaa, ja hallitsevat yhteisöjä omalla tyylillään. Sosiaaliset taidot eivät ole kehittyneet kovinkaan paljon. Edm. johtajavalinnat osoittautuivat käytännössä sortopolitiikan harrastajiksi. Heille oli luonteeseen piirtynyt vainomainen alistaminen, suorastaan uhraaminen, jossa alamaisilla ei ollut mitään oikeuksia, heitä saattoi sumeilematta nöyryyttää, ja nämä johtajat osasivat sen.

Käytännössä ”vapaa” sosiaalisuus tuottaa klinkkejä, joissa temperamentiltaan vahvin on johtamassa mielipiteitä. Johtajuus tulisi rakentua työnkuvasta käsin ja sen kautta. Työnkuvat voivat olla vaikeasta helppoon. Kun työ on yksinkertaista toistotyötä, tällöin saattaa ilmetä vaikeampaa ihmissuhdeongelmaa, koska työn antavuus on heikkoa, ja mielekkyyttä haetaan ihmissuhteista. Mutta toisaalta monipuoliset työnkuvat vaativat paljon resursseja, ja hakeudutaan helposti yksikertaisiin ratkaisuihin ihmissuhteissa, rentoutukseen.

Voi sanoa, että suomalaisten työpaikkojen suurimmat ongelmat ovat ihmisjohtamisessa. Ihmisiä on johdettu luonteenpiirteiden mukaan, kun olisi pitänyt panostaa sosiaalisiin taitoihin, ja pääasiassa työnkuvaan. Yhäkin rekrytoinnissa etsitään sopivaa henkilöä työhön ja päädytään luonteenpiirteisiin. Hyvät ihmissuhteet perustuvat kuitenkin hyvään ilmaisukykyyn, jossa aktivoivana tekijänä on useimmiten rikas sanakieli, jolla synnytetään erilaisia mielikuvia, ja hyvä johtaja koostaa ne työnkuvan kautta ihanteista realismiin. Rikkailla mielikuvilla kehitetään yhä osallistuvampaa ja laajentuvaa näkökulmaa asioihin ja vaikutusmahdollisuuden onnistumiseen.

Sosiaaliset taidot ovat kaikkien vastuulla. Johtajan vastuulla on nähdä laaja-alaisesti tukien eri ihmisyyden tasoja syvillä vesillä ja aavoilla ulapoilla.

Raija