KUVITTELEN, OLEN SIIS OLEMASSA

Mitä kuvittelulla oikeastaan tarkoitetaan! Onko se valehtelua? Eräs amerikkalainen psykologian tutkija tutki vauvoilla kuvittelun syntyä ja totesi, että vauvat leikkivät jo varjoilla. Leikki on mitä synnynnäisin ihmisyyden olemuksista, se on luonnonmukaisin. Varjojen tavoittelu lapsella kertoo kyvystä leikkimiseen.

Leikki tarkoittaa kykyä luoda muistikuvia etuaivolohkolla ja pitää niitä hetken ennakoivina ajattelun kuvina. Niissä on kontrollia ja hetken pysyvyyttä ja toisaalta ne ovat tässä ja nyt kykyä, lyhytaikaista muistia. Ihmisen itseä pidetään syväsyntyisenä, ja usein myös se on nimeltään SE, jossa on seksuaalisia yllykkeitä, jotka pyrkivät mielihyvään. Mutta leikissä ei ole mielihyvään perustuvia elementtejä niinkään paljon kuin itsensä hallintaan liittyvissä itsen kokemuksissa. Leikit ovat kuin kuvia, joita katsellaan ruudulta.

Mielihyväperustaiset ovat aistimuksia, joiden taustalla on enemmän kehotuntemukset, kuin tunteet. Leikissä taas havainnointi on tärkein elementti, jonka aktivoi tunteet. Siinä opimme havainnoimaan ympäristöä, luomaan siitä kuvan ja ymmärtämään sitä.

Kehotuntemusten ydin on aistimusten jännitteisyydessä, ja jännitteisyys on taas synnynnäistä eloonjäämiskykyä ja sen uskon juuri olevan seksuaalilähtöistä, pyrkimystä nousta aktiin, kohti ulkona olevaa. Sen ydin on hyökkää ja puolusta. Syntymän jälkeen keho-olemustilassa tiedostamaton on jakautunut kahteen, miellyttävä ja epämiellyttävä, ahdistusta synnyttävä ja miellyttävästi hengittävää kehoa. Seksuaalilähtöinen kehitys on ydin itseään ja itseen suuntautuvaa, kun taas leikki on havainnointia vahvasti ulkoisesta, mutta myös viestien vastaanottamista sisäisistä, herkemmin tunteista.

Alkuun vauva mieltyy mielihyvään kehollisesti, mikä on vapautta ja elämäntuntua tuovaa, kun taas kuolemantunto on ahdistukseen liittyvää ja vauva pakenee sitä, koska se tuo tukehtumisen tunnetta. Seksuaaliperusteinen ja mielihyvää tavoitteleva on siis kuolemanpelon sisar, joka etsii vapautumista kehojännitteisyydestä, onnistumatta siinä koskaan, koska se on selviytymisreaktio. Mielihyvä on siis alussa ikään kuin valheeseen ripustautumista, jotka sitten vahvistuvat esim. pelossa kasvattajiin, vallanhimossa ja mm. maineen suojelemisessa.

Leikissä vapaudumme kehokeskeisyydestä. Leikimme vastavuoroisuutta toistemme kanssa tässä ja nyt. Parit löytävät siinä hetkessä tunteita, jotka aktivoivat myös seksuaalisuuteen. Silloin kykenemme nauttimaan toisesta ja eläytymään toisen osaan ja iloitsemaan siitä, kun taas kehokeskeisyys vie kohti itseä.

Kuvitelma voi olla siis sekä totta että valhetta. Valhe kietoutuu enimmäkseen uskomuksiin ja tottelevaisuuteen, toistoon ja sanamaailmaan, kun taas leikissä luovuus innoittaa uusiin näkökulmiin, joiden kautta kykenemme kriittisyyteen. Sanotaan, että Freudin paras anti oli keksiä kuvittelukyvyn olemassaolo.

Raija