TAHTO, PELKO JA KUULEMINEN

Olen pohtinut sitä, kuinka monta kertaa kuulee ihmisten valittavan etteivät he tule kuulluksi. Ihmisen puhetta tulkitaan ja silloin se pääsääntöisesti menee pieleen, sillä ei tulkinta voi olla oikeammassa kuin kertoja, vaikka kuinka sitä valheenakin ajattelisi. Parempi luottaa kertojaan, sillä siinä ainakin osa on totta.

Mikä on ero sitten toden puhujan, särkyvän ihmisen ja valheita puskevan välillä? Kun psykiatrit sanovat, että mielenterveysongelmaisellakin on johdonmukaisia ajatuksia, on siihen syytä uskoa. He voivat kiertää kehää, toistaa, olla hajanaisia, yksittäisten tapahtumien sarjoja tulee esiin jne.

Toinen ihminen tulkitsee toisesta kertomusta, kehonkieltä, arvoja ja tavoitteita. Kertomuksessa tavoitteen osuus on merkittävä. Mutta ulkoisessa havainnoinnissa voi huomata yhtäläisyyksiä kehonkielessä, vaikka tavoite ja persoonallisuus olisi aivan erilainen kuin toisella. Elin pitkään pelon ja kauhun kautta elämässäni. Kertomukseni oli tällöin epäjohdonmukaista, poukkoilevaa ja sattumien otoksia. Kehoni oli levoton, ja särkyvä. Yritin pitää itseäni koossa keskittyen ajatuksen ja tunteiden hallintaan, että niissä olisi ollut jotain järkeä. Mutta pelko ja kauhu pudotteli sanoja, eikä ajatuksia saanut pidettyä koossa. Mutta tuo keskittyminen koossa pysymiseen aiheutti sen, että kasvoni olivat kivikasvot, itsekkään pyrkyrin ja egokeskeisen näköiset. Näin juuri ulkoapäin tarkastellen. Tarkka havaitsija olisi huomannut särkyvän minuuteni.

Kun ihminen on tahtova, hänellä on pääsääntöisesti johdonmukaisia ajatuksia, ilmaisu on selkeää, ja tavoitteisiin pyrkimys arvottuu suhteessa päämääriin. Hyvä valehtelija usein kertoo ihanteellisen tarinan, että se miellyttäisi muita tai sitten pelosta odotusten mukaisen. Pelkäävällä kertomukset eivät kulje miellyttävästi, keho voi oireilla levottomasti, josta sitten epäillään valehtelijaksi ja tulkitseminen vaikeuttaa entisestään kokijan tuntoja. Kehonkieli voi oireilla hyvinkin onnettomasti, ja tulkintojen tekeminen on vaarallista ja useimmiten se menee päin honkia. Suurimmat ongelmat tulkitsemisessa syntyy siitä, että me tulkitaan käyttäytymistä omien kokemusten valossa. Kuitenkin ihmisen käyttäytymisessä on sekä käytöstapoja, että käytöshäiriöitä ja nämä usein sekoitetaan.

Kuuleminen ja näkeminen on taito, jota pitää erityisesti oppia, ettei tulkitse oman mielensä mukaan.

Raija