MIELENTERVEYSHOIDON ONGELMISTA

Mielenterveyspotilaat ovat kolmannen luokan kansalaisia, eikä heillä olle ihmisoikeuksia, ainakin mikäli puhumme väkivallan kohteeksi joutuneista. Persoonallisuuden hoitajat ja tutkijat hakevat syitä persoonallisuushäiriöstä, mutta vaille huomiota on jätetty väkivallan uhrit, joiden oireet poikkeaa näistä monilta osin. En ole ollenkaan varma, että mielenterveydenhoito edes kuuluisi lääkäreille, sillä heillä on heikosti tietoa ympäristön tekemistä rikoksista, ellei joku ole niihin erityisesti paneutunut. Kuljemme Ruotsin mallin mukaan myös rotuhygienian jäljillä, jossa potilas on heikkolahjainen, joka on vain pidettävä lääkkeillä pois häiritsemästä kaunista kuvaa yhteisöissä.

Tavallisesti mielenterveyshoidossa ensimmäinen ongelmaan puuttuminen on käytöshäiriön etsiminen ja tämän katsotaan johtuvan persoonallisuushäiriöstä eikä väkivallan seurauksesta.

Kehoon kohdistunut fyysinen väkivalta jättää jälkeensä revenneen kehon puvun. Tavallisissa minäkuvissa kehon leovottomuus ja oireilu katsotaan johtuvan esim. omantunnon piinasta, narsismista jmv. Tälle lähdetään hakemaan sitten todisteita. Väkivallan jälkeen yksilö yrittää pitää koossa särkyvää minuutta, sillä pelko ja kauhu hajottaa mieltä. Väkivalta on jäänyt elämään revenneeseen kehon pukuun, iholle levottomuutena, ja yksilö pyrkii pitämään sitä koossa, mikä johtaa ulkoisesti kovanaaman esille tuloon, ettei koko keho romahtaisi, on pidettävä kaikki solut jännitteessä ihokarvoja myöten. Ulkoa tarkasteltuna narsistinen, sisältä päin tarkasteltuna hajoava minuus.

Näiden levottomien kehokierteiden vuoksi yksilö joutuu yhteisön syyniin, sillä heikot on susien raateluun tarkoitettua sapuskaa. Niinpä väkivallan uhri on jatkuvan pelon alaisena vaaravyöhykkeellä, josta seurauksena voi olla psykoosi. Itse olin kesäteatterissa näyttelijänä, ja sain harjoitella 8 kk vuodessa pelosta syntyneiden mielikuvien hallintaa uuden roolin turvin. Kahden vuoden harjoittelu toi pysyvän kyvyn mielikuvien hallintaan. Toki hallintaa oli siellä paikoissa missä uhkat eivät olleet arkipäivää ja sain turvan ja luottamuksen kautta olla ihmisenä. Mielen murtuminen ei vie älyä pois, se on ainakin väkivallassa vapinasta syntynyttä kyvyttömyttä hallita ajatuksia.

Mielen ja tunteiden analyyseissä usein etsitään persoonallisuudesta ikään kuin erilaisten tunteiden ääripäitä, itsekkyyttä, heikkoutta, ihanneminää, reaalisuutta, ja joiden uskotaan olevan juuttuneita minuuden osiin. Väkivallassa mieli särkyy ja alkaa vapista, kehon puku repeytyy, ja se synnytti ainakin minulle romahduksen. Tällöin yhteisö oli vienyt kaikki oikeudet itsemääräytymiseen. Sen oikeutti pieni virhe käytöksessä, väärässä kohtaa naurahtaminen, laskun maksun unohtaminen tms. Minä puutuin lapsille kohdistettuun väkivaltaan ja se on Suomessa tabu.

Raija