EPÄINHIMILLISYYDEN VOITTO

Tapaan säännöllisesti ystävääni. Hän on ollut merkittävin henkilö ystävyyteni saralla. Yhteistä taivalta on taitettu neljäkymmentä vuotta. Hänellä on kuulemisen taito, se sellainen, jossa hän kuulee sanottavan, sen mitä olen puhunut, eikä sitä, minkälaisen mielikuvan se synnyttää hänessä. Hän kuulee. Hän pysyy sanassa, ja siihen luottamisessa minun sanomanani.

Hänellä on nyt  elämässään herkkä vaihe, tunteet on pinnalla. Kyyyneleet silmissä hän kertoi isoäidinäidin roolistaan nyt lapsenlapsenlapsensa kanssa olemisessa. Kuinka iloinen hän onkaan saadessaan leikkiä lasten kanssa, olla mukana ohjaamassa, antamassa aikaa, jakamassa kokemuksia. Mitä arvokkaampaa voi olla! Sanoin hänelle, "eikö olekin ihanaa kun saat nyt vihdoin toteuttaa unelmasi ja olla lastenhoitaja". Olisin voinut asettaa sanani viisaammin, sillä tulin siinä määritelleeksi sen, että hänelle vihdoin suotiin sitä osaa elämässä, ikään kuin elämän kohtalo olisi sen suonut ne nyt vasta hänelle. Hän oli koko elämänsä haaveillut lastenhoitajan urasta, mutta köyhänä heillä ei ollut varaa keskikouluun, eikä kielitaito riittänyt, olisi pitänyt osata se Ruotsin kieli. Yhteiskunta saneli hänen oikeutensa toteuttaa unelmaa.

Kaikenlaisia määreitä on meillä vahtimassa, sitä mitä kukin saa olla ja osata. Ystäväni on inhimillisyyden perikuva. Mutta inhimillisyys ei ole johtavassa asemassa vallankaan kasvatustehtäviin pääsevien joukossa. Siellä ihmiskuvaa johtaa fyysisyys ja vielä tarkemmin, koko filosofian taustalla piilee pelot, joiden uskotaan tekevän ihmistä nöyräksi.

Kun nämä pelot pääsevät johtamaan ihmisen kehitystä, itseasiassa ihmisestä tulee aggressiivinen, hyökkäävä, itsekäs, ja väkivaltainen. Valitettavasti se ihmiskuva tulee paljolti lääketieteen puolelta. Kun tuota pelkopohjaista mieltä ei oteta haltuun, se aiheutta mielenterveysongelmia, oppimisvaikeuksia, käytöshäiriöitä, persoonallisuushäiriöitä ja runsaasti sosiaalisia ongelmia. Mieli alkaa johtamaan ihmisen ajatuksia, sanat synnyttävät omakohtaisia mielikuvia, joiden mukaan todellisuus näkyy. Se on mielivaltaa.

Kun kasvatuksen asiantuntijoita koulutetaan, heiltä puuttuu syventävä tunne-elämän koulutus, tunnetuntemus jää vajaaksi, koulutuksessa ei ole riittävästi opetettu tämän puolen oppimista ja osaamista. Niinpä kokonaiset tieteet pohjautuvat pelon kautta johtamiseen. Pelko aiheuttaa sen, että ihmisiä on mahdollista käyttää hyväksi pelon avulla. Kasvatuksen korkeimpiin vaatimuksiin tulisi laittaa itsenäistymiskehitys. Moni tämän on oivaltanut käytännön työssä ja osaa ohjata tähän suuntaan, mutta liian paljon on ammatti-ihmisiä vielä pelon raitilla uhkien ja pelottelun alaimaisena, eikä osaa ohjata lapsia itsenäisyyteen, sillä pelkomielikuvat johtaa heidän omia ajatuksia.

Raija