Rakkauden, välittämisen
ja väkivallan erilaiset vaikutukset ihmisyydessä hämärtyvät liian usein toisten
hallitsemiseen pyrkivissä näkemyksissä ja tavoissa, vapauden riistoissa, joita yksilöt
ja yhteisöt rakentavat. En ole vastuuttoman vapauden kannattaja, rajoja
tarvitaan suojaksi, olen järjettömän toisten kontrolloinnin vastustaja, jossa voi
olla enemmän ilkeämielisyyttä ja vallan ilmentymää kuin hyvää tahtoa, mikä
kertoisi toisesta ihmisestä todellisena, myös ihminen itse voi arvioida väärin
itsestään. Parempi on välttää arvostelua ja antaa elämän virrata erilaisuuksien
rikkauksina. Monet vuorovaikutukseen liittyvät ongelmat tulevat hierarkkisista
valtajärjestelmistä, jossa yläpuolella oleva tai siten kokeva tulkitsee toista
ihmistä, hänen tunteitaan ja kokemuksiaan, oireita, ikään kuin tietäväisempänä
kuin kokija itse. Alapuolellakin olevaksi kokeva voi kiristää. Puhun usein
siitä, miten koen toiset ihmiset, tuodakseni esiin sen, että väkivalta tuhoaa
ihmisyyttä ja kunnioituksen selkeyttäminen toisi hyvää jokaiselle.
Ihminen on kohde,
jota operoidaan, mikä juontaa juurensa usein lääketieteestä ja/tai uskonnoista,
joku on suurempi kuin elämä itse, sen sijaan, että tarkasteltaisiin syitä ja
seurauksia tekojen suhteen, haava syntyy, kun isketään kirveellä.
Kovin usein
me haluamme luokitella ihmisen tietynlaiseksi, on luonteenpiirteitä, joilla
selitetään, kerätään todistusaineistoa vimmalla, todistaaksemme sen, että
tiedämme mitä toinen on, ja ei niitä voi pois täysin selittää, niitä on.
Arvostelu on useimmiten enemmän vallan ilmentymää kuin totta. En uskalla kenestäkään
tehdä luonteenpiirteistä analyysiä, en ole ammattilainen ja toisaalta katson,
että ne tuottavat niin paljon ongelmia ihmisten välille, jopa rikkovat heidän
välinsä, ettei sitä ole hyvä harrastaa. Tämä psykologisoimisen valta unohtaa sen,
että arvioidessaan toista, se voi olla omaa heijastusta kokemuksista, ei aina,
joskus se on objektiivista arviointia. Näitä ilmenee, jos on kysymyksessä nk.
normaali vuorovaikutus, jossa on puheoikeus kaikille, itseilmaisuvapaus ja jota
tavallaan pidetään ihmisen heikkoutena ja vahvuutena, mutta joiden tasoa voi
tarkastella niiden laadusta käsin, väkivaltaisessa ilmenee huomattavasti enemmän
toisen kontrollointia ja jossa syrjintää harrastetaan antamatta ihmisoikeuksia.
Luonteenpiirteinä tunnetuimpia lienee ekstrovertti ja introvertti, muitakin on, laitan
loppuun yhden sivuston, jossa määritellään asiaa. Asiat eivät aina vain ole yksilöllisiä
koettuja harhoja vaan todellisia tapahtumia, ne eivät ole kuviteltuja, tunteita
ja luonteenpiirteen ominaisuuksia, vain yksinkertaisesti teoista syntyviä
reaktioita, joissa ihmisen on luonnollista kokea.
Jonkin
verran olen tehnyt psykologisia testejä itselleni ja saanut niissä tulokseksi
aina erilaisen luonteenpiirteen selityksen ja pystynyt sen yhdistämään
elämäntilanteisiini ja ihmisyyden oikeuksiini, tietoon ja tiedostamiseen.
Luonne siis voi muuttua. On huomioitava se, mitä yhteisössä sallitaan, mitkä ovat
oikeudet, mistä rangaistaan ja vallan ulottuvuudet. Pahan trauman jälkeen en kestänyt
ollenkaan iloa, eli perusluonteeni ei tullut esiin, vaan ahdistuksen tuoma
vaikutus muutti luonnettani. Kun kohtaat ihmisen, jonka olet nähnyt positiivisena,
iloisena, keskustelevana, huomiovana ja toinen henkilö kertoo hänestä
toisenlaisena, voi olla kysymys siitä, ettei tämä toinen henkilö ole kohdannut
häntä tunnetasolla, ei ole syntynyt tunnesidettä tai elämäntilanne on toinen,
erilainen ihmissuhdetaso, vaikka asiointi kaupassa. Tunteet voivat sekoittaa
luonteen ominaisuuksia, jopa tuhota niitä. Pahassa masennuksessa en ollut
liikkuvainen laisinkaan ja sitten nousuvaiheessa liiallista liikuntaa, kun
paineet ajoivat juoksuun ylikierroksilla.
Luonteenpiirteet
voivat hämätä, jos ihminen on iloinen ja vuorovaikutteinen, piirre on juurtunut,
vaikka lapsuuden oikeutena itseilmaisussaan nauttia ja iloita itsestä ja toisesta
ja sitten se katoaa. Etenkin uusissa suhteissa on kuherruskuukauden tapaisia ihastuttamisen
tavoitteita, tai eri paikkoihin liittyvinä mahdollisuuksina, työelämässä ja/tai
kotona ilmenee masennusta ja ahdistusta, tunnepuoli ei pääse esiin, jos siihen
ei ikään kuin vahingossa ajauduta ja ilmenee toisessa paikassa ylireagointina.
Yhtäkkiä joku asia voi tuoda voimakkaan tunteen esiin ja asia näyttää täysin
epäloogiselta, asian käsittely voi olla häpeän alla, kiellettynä kokemuksessa
ja vaatii erityisen luottamuksen ja turvallisuuden esiin tullakseen. Ihminen,
josta voit nähdä vain luonteen iloisuuden puolen, voi kantaa suurta surua
sydämessään, hän ei jaksa suruaan, tai pakenee sitä.
Vaikeimmaksi
ja tuhoavimmaksi näen kaltoin kohtelun seuraukset, jotka voivat tuhota koko
ihmisyyden, hävittää kaiken ihmisyydestä, luonteen, tunteet, kehon ja kaiken.
Yhdessä psykologisessa testissä sain narsistista piirrettä kirjoitusosiossa,
muuten ei esiintynyt. En tiedä minkä tasoinen testi oli ja oliko se luotettava,
se oli yksityinen firma, eikä se selitä luotettavuutta, myös julkiset ja
valtion tarjoamat voivat olla ideologisoituneita. Tuossa testivaiheessa olin
nousemassa ylös pahasta traumasta, jossa etsin itseäni, taiteen avulla, runoilin.
Totta, että aloin kuvitella tulevaisuutta, luoda tulevaisuusmielikuvia, toivoa ja
tavoitteita, minulla oli pieni mahdollisuus alkaa toteuttaa omaa elämääni
itseilmaisun kautta, se myös ilmensi taantuman vaihetta, jossa olin palannut ja
tullut lapseksi. Tässä vaiheessa kohtasin kuitenkin sosiaalisen todellisuuden,
jossa ei ollut ihmisoikeuksia, vaan yhteisövalta päätti mitä saa olla ja se oli
helvettiä. Milloin on jouduttu siihen tilanteeseen, että joukkovallalla alistetaan
yksilöä niin, että hän tuhoutuu, joku yksilökin sen voi tehdä. Kyllä sillä mielenterveysongelmia
saadaan aikaan.
Tarkoitukseni
oli kuvata sitä, että nämä ihmisluonteen piirteet ovat helposti vaurioituvia,
eivätkä ole kiveen kirjoitettuja. Itselläni katosi luonteeni pahassa traumassa,
jäljelle jäi vain liike.
Raija
Persoonallisuuden,
temperamentin ja luonteen erot, ”mielen ihmeet” sivuilla on ihan hyvää
määritelmää näistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti