Elämässä on
mukava ajatella, että kaikki menee hyvin, ollaan vaan positiivisia. Kyllä
positiivisuutta pitää olla, ystävällisyyttä, ymmärtämistä ja monia muita
hyveitä. Muuttaisin kuitenkin koko käsitteen hyvinvointi sanan alle. Mantrojen
toisto ei tuo parempaa olemista, joskus se voi tuoda hoksaamista ja/tai
ajattelun hallitsemista, pahimmillaan se on alistamista, toisen kontrollointia
ja pakkomielikuvia itsellä. Meillä on yksilökeskeinen tapa ajatella asioita ja
korjata sitä kautta, mikä on psykologiaa tunne-elämän osalta. Arvostan
psykologiaa ja olen saanut siitä paljon apua itselleni opiskelujen kautta ja mielen
asiantuntijoiden avulla. Mutta tämä on mennyt liian pitkälle, psykologia ei
auta sosiaalisen vallan ongelmien perussyihin, jossa valtaa käytetään väärin.
Psykologisointi on vaarallinen tauti, mikä tarkoittaa juuri sitä, että
yksilöstä etsitään aina syyllisyyttä, viisautta ja/tai parannuskeinoa, tieto
jää toiseksi, se on ihmisvaltaa. Yksilöllisyyttä tulee arvostaa, se on
sosiaalisten kanssakäymisten ravintoa elämälle, se voi olla myös myrkkyä
elämälle, kun sille annetaan liikaa valtaa. Se on sama kuin koulussa kiusaajan
asiaan ei puututa, vaan uhria yritetään neuvoa, ettei kiusaaja hyökkäisi.
Aina ei ole
mahdollista järjellä selvitellä, eikä tunteet ole hyvä ohjaaja, tunteet ovat
tietoa tarpeista, ihmisyyden olemusta, joiden ymmärtämiseksi tarvitaan oppimista
ohjaukseen ja itseohjautuvuuteen. Asioiden ja tunteiden kohtaamiseen tarvitaan
monia keinoja, jämäkkyyttä, inhimillisyyttä, viisautta jne. Yksi taidoista on
se, että osaa ikään kuin etäännyttää omat ajatuksensa, eikä anna tunnevyöryn hallita
ja sanella mielivaltaisesti. Esim. tarinat ovat sellainen väline, että ihminen
uskaltaa lähestyä totuutta. Kaikkein kipeimpiä on omakohtaiset kokemukset,
läheisten väliset tunteet, kun lähimmäistä ei halua loukata, mutta kyky
tunneosaamisessa voi olla niin heikkoa, että pyritään hallitsemaan toista ja
oma tunnetieto ei ole vielä osaamista. Oma kokemus voi esim. pahassa kohtelussa
tulla vertauskuvallisena ilmaisuna, valhetarinana ja se on mielen puolustusmekanismi
lähentyä kokemusta, mutta voi kehittyä ratkaisuksi ongelmaan, mikä ei auta, vaan
voi pahentaa.
Valta on
vaarallista. Koulutuksessa kuuntelin muutaman luennon vallantutkija Vartoa. Sisäistetyin
minulle on Jeesuksen opetus, ”minulla on kaikki valta taivaassa ja maanpäällä”,
viisautena ja oppina, mutta se ei ole vienyt vastuuttomuuteen teoistani, jossa
uskoisin tottelevaisuususkona sokeasti, että Jeesus hoitaa kaiken, vaan on herättänyt
kysymyksiä, miten valtaa voi käyttää. Luennolta muistan lauseen, ”Ihmisellä pitää
olla valtaa” ja olen samaa mieltä, on vain kysyttävä, mihin nähden, mitä varten,
mikä milläkin metodilla on tulos. Järjestelmät ottavat herkästi pois vastuun
ihmiseltä, jotka tuovat tuhoa. Joku aika sitten luin tunnetun suomalaisen kirjailijan
teoksen, jossa hän vaatii minuudesta luopumista, siis tahdosta ja halusta,
mitkä kuuluvat tietoisen minuuden olennaiseen määritelmään, ”ajattelen, olen siis
olemassa” ja vaatii tietoisuuden. Ajattelu ei aina ole mahdollista, vaan psyyke
voi joutua kaltoinkohteluissa yhteisöllisen sosiaalisen ylivallan alla niin suureen
kaaokseen, että se tuhoaa ajatukset, eikä yksilö hallitse niitä, moni suojautuu
lopulta yksinäisyyteen. Yhteisövallan suurin vaikute on mielikuvat, joita valhekuvien
avulla pidetään yllä.
Freud sanoi,
jos hylkäät tunteet, mieli siirtelee vuoria. Tunnettu filosofian professori kirjoitti
20 vuotta sitten kirjan, jossa kehotti luopumaan halusta ja tahdosta. Eräs
piispa jokunen viikko sitten sanoi, että kansanvalta on Jumalan tahto.
Arkkipiispa Venäjällä on oikeuttanut kansanmurhan. Eikö sitten ole perusteita
vallan pois ottamiseen, kyllä on, itsekkyys voi nousta tuhoamaan, mutta silloin
on puhuttava vallan väärinkäytöstä, syyntakeettomaksi harvoin todetaan.
Yksi psykologista
tietoa jakava sivusto tuo esiin usein narsismin ongelmia, kuinka sellaiseen tautiin
sairastunut tuhoaa toisen ihmisen elämän, mikä on mahdollista. Asialla on
kuitenkin ääripää, jossa vallan avulla tuhotaan vainoharhaisesti toisen ihmisen
elämä, otetaan pois puheoikeus, olemassaolo oikeus tietoisena ja ylipäätänsä
kaikki mistä inhimillinen ihmisyys voi rakentua, kasvaa ja oppia. Kun sosiaalisesti
syrjitään ja estetään kaikki toiminnat, kaltoin kohdellaan ja tehdään
väkivaltaa, jopa tapetaan, ihmisen psyyke voi alkaa tuhoamaan minuutta, joku
alistuu kuolemaan nöyrästi kuin elämään kuuluvana, elämänhalua kokenut voi taistella,
eikä voi hyväksyä sitä, että elämänhalu tuhotaan ja kuolemalle annetaan valta. Moni menee vainoharhaisuuden aallossa mukana,
eikä se tarkoita, ettei epäilyä saisi olla, liiallinen luottamus ei ole
viisasta. Mielipidevallan avulla helposti ajaudutaan valheen tielle, luotetaan
vain arvostettuihin ja tuetaan heidän valtaansa, eikä edes kuunnella kaikkia
osapuolia, arvotetaan joku niin ala-arvoiseksi, että hänen näkemyksiään
pidetään järjettöminä ja/tai mielisairaan kuvitelmina, mielikuvituksena, tämän
olen saanut nähdä monessa paikassa, kun valtajärjestelmissä halutaan salata
asiat, joissa tehdään rikoksia ja ihan tavallisissa yhteisöissä. Negatiivisilla
asenteilla ja ennakkoluuloilla häpäistään ihmistä, niin että joukko alkaa
vainota, tämä on yleistä joissakin yhteisöissä ja kulttuureissa, joita myös
johdetaan yksilöiden toimesta, mielipide-, tunne-, tai asiajohtamisena.
Pääsääntöisesti kuvitellaan, että tuo vainottu henkilö on käyttäytynyt väärin, ilmaissut
itseään väärin, ollut väärässä paikassa, aina löytyy syy, kun halutaan hallita
ja alistaa toinen. Siksi jo kauan sitten halusin kyseenalaistaa alainen sanan, työpaikalla
ihminen voi olla työntekijä, eikä tarvitse määritettä alainen, se on
hierakkisen vallan ilmaisua. Systeemeissä kehittyy kyllä alaisuutta, mutta sitä
vastaan on taisteltava, Jumalakin antoi vapauden, mutta ihminen haluaa
ylivaltaa toiseen nähden eri yhteiskuntarakenteiden kautta, jonka pohjalla on vallanhimo,
ei tiedon kautta lähestyminen. Aina löydetään syy siihen, millä toista voidaan
alistaa, kun valtaa hamutaan ylitse toisen. Psykologisoiminen on päivän tuhoavimpiin
kuuluvaa välinpitämättömyyttä, jossa etsitään syitä yksilön persoonallisuudesta
ja annetaan valta havaita maailmaa ulkopuolelta tarkkailemalla, se on
luonnontieteellinen havaintomenetelmä, mikä on lääketieteellistä, jossa
uskotaan objektiivisuuteen kuin ainoana totuutena, ihmistieteissä tämä on kyseenalaistettua,
kuten toisen tunteiden tietäminen, vain yksilö itse voi tietää tunteensa. Sosiaalista
valtaa ei juuri tutkita, eikä siitä puhuta, nainen vaietkoon seurakunnassa. Tavallinen
kansalainen tulkitsee narsismiksi itseilmaisunkin, kun itse näen sen esim.
psyykkisen puolustuksen tuomana ongelmana, jossa keho nousee puolustukseen
tunnekehityksen seuratessa perässä. Se on myös psykiatrian tutkijoiden näkemys,
josta joku aika sitten psykiatrian erikoislääkäri Hannu Lauerma muistutti.
Nyt Suomessa
toteutetaan Neuvostoliiton aikaista ideologiaa, yhteiskunta hoitaa kaiken
kuntoon, kasvattaa lapset, kouluttaa, hoitaa terveyden, määrittää parisuhteet
ja niiden arvon, sama asia kuin kirkko teki aikoinaan, se on uskomusta, ei
tietoa. Kun katsomme tänä päivänä mielenterveysongelmien suurta määrää, ei voi
sanoa, että on onnistuttu. Toisen ihmisen kohtaamisessa valta määrittelee sen,
mitä arvostetaan, vain yksikin sana, mikä ei miellytä vallanpitäjää, niin hän
ilmoittaa ihmisen narsistiksi tai muuksi hirviöksi ja alkaa levittää juorua. Haavoittuvaisuutensa
paljastaja, rehellinen, avoin, puhuva ja asioihin muutosta yrittävä teloitetaan
välittömästi, luodaan uskontoja, ja uskomuksia, joihin houkutellaan herkkiä ihmisiä,
traumat selitetään karmoina, koska traumassa toistuu kärsimyksen siirtyminen.
Sosiaalisen
vallan ja väärinkäytösten kulttuuria ei tutkita aina tapahtumien todellisuuteen
pohjautuen, tarinat tuovat valheita ja näkemykset ihmisyydestä perustuu joko
uskomuksiin ja/tai tieteen kautta persoonallisuuteen. Teot eivät avaudu,
eivätkä näy tarinoiden takaa, mitkä valheilla luodaan maineen säilyttämiseksi, asenteella,
minä en ole tehnyt pahaa, olen hyvä.
Ettei elämän
tarkastelu kävisi liian helpoksi, mietitäänpä yhtä Raamatun käännöstä, ”Eeva on
ajatus, Aatami on ruumis” Naiseutta sanotaan ajatteluksi, tai ”naiseuden”
kehokokemus voi syntyä psyykkisestä puolustuksesta. Onko enää ihmisen tielle
muuta kuin väkivallan ja vallan vähentäminen minimiin, se oli Jeesuksen opetusta?
Kun katsotaan maailmaa miesten tekoina, sotina, ehkä sittenkin sen ajattelun takaa
löydämme miehen, eikä syntistä Eevaa konkreettisesti, mystiikka on salaisuuksien
saari. Kauneuden takaa voidaan löytää pahuus, sen kääntöpuolena, se on mielen
ominaisuus jakautuneena, kauneutta voi ihailla vilpittömästikin. Ja ettei kaikki
näyttäisi pahalta, joissakin ihmisissä voi olla paljon hyvää, mutta yksi paha
teko voi tuhota toisen elämän, ellei hän kykene selkeyttämään pahuutta, kuten esim.
sulkeminen pois ihmissuhteista. Annammeko mielen ja tunteiden valita, hylkää
tai hyväksy periaatteella ja olemme silloin vallan ytimessä valintana, vai
näemmekö kokonaisuutta. Yksi asia on helpottanut itseäni huomattavasti suhteessa
hyväksyntään siitä mitä on, voi kertoa mitä on tapahtunut, kuinka on havainnut
ja jäsentää kokemustaan, tunteitaan, sekä välttää tuomariksi ryhtymistä.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti