VÄSYMYKSEN AALLOKOISSA

 

Olen niin väsynyt maailman kaikkiin selityksiin olla välittämättä toisesta, hyväksymättä toista, keksimällä sen miljoonaa syytä, että hänet voi hylätä yksinäisyyteen, asettamalla triljoona ehtoa järjestelmän mahdollistavissa menetelmissä. Ulkopuolelta vaatijat kirjoittavat elämän yli listoja, mitä kaikkea sinun on täytettävä, että voidaan määrätä ja määrittää hänen olemassaolonsa oikeudet. Sillä olemme määrittäneet tuon yksinäisyyteen ajetun ihmisen meidän palveluehtojen ohjeistuksessa ja vaatimuksissa valtamme alaisuuteen. Ei uhrattu pahaa ole välttämättä tehnyt, mutta me haluamme käyttää valtaa. Oppimme vaatii meitä tuomitsemaan, sillä me olemme ottaneet tuomarin roolin ja katsomme ihmistä vain hyvä/paha akselilla.

Miljoonat anteeksipyynnöt, kiitollisuudet, oppimattomuudet, ja ehdot ovat edessäsi vaatimuksina, että hyväksyntää ei voisi antaa tuolle yksinäisyyteen sysätylle ihmiselle, hänelle, joka jokainen ilta rukoilee, että kuolisi, ettei tätä helvetillistä kärsimystä enää olisi. Juuri luin Milan Kunderan kirjasta ”Tietämättömyys”, kiitollisuus on riippuvuutta. Moniko nuori ajautuu huumeisiin, tekee itsemurhan, sulkeutuu muurien taakse, kuinka moni vanhus, että näiden valtajärjestelmien ehdot täyttyvät, toisen tarkkailun alle joutuessa. Syyllisyyttä etsiessä, oikeutta vaatiessa meillä on tuhansia tapoja vaatia ja etsiä virheitä ja vääryyden olemusta toisesta ihmisestä, ettei hänelle voida antaa hyväksyntää. Tätä voidaan toteuttaa ammattien kautta, ystävyyden, sisaruuden, aseman, oman suojamuurin taakse piiloutuen, ettei vain totuus tulisi esiin, että asumisen ja toteuttamisen tilatkin on suojeltu yksinvaltiuteen. On perustettu ryhmiä, yhteisöitä, joissa johtaja asettaa ehdot, kuka saa puhua ja mitä, mihin on uskottava, ketä on toteltava, mistä saa puhua, kuka ja milloin, uskomaan mitä johtava sanoo, tottelemaan hänen käskyjään ja ehtojaan, muilla ei ole oikeutta puheeseen ja näkemyksiin. Syrjitty voidaan helposti nimetä häiriköiksi.

Valtaa annetaan peloille, ja pelot johtavat. Traumat vuosisatojen, vuosikymmenten takaa kuristavat rooleihin, pakkovalta ja väkivalta on niiden ohjaavat resurssit, joissa on syylliset, syyttäjät, tuomarit, osaajat, avuttomat, ottajat ja antajat, kulttuuriegoistit, tieteen avulla terrorisoivat, uskoa väärin käyttävät, ideologiset ja poliittiset aatteiden harjalla lentelevät, ja elämää estävät tuhotyöläiset tekevät uupumatta työtä, ettei muut voisi saada oikeuksia.

Jumalakin tuli taivaasta ihmiseksi, että voisi rakastaa toista ihmistä ehdoitta, hyväksyä hänet sellaisena kuin hän on, hän ei asettanut ehtoja, mitä kaikkea on täytettävä, että voidaan suoda ihmiselle ihmisarvo, elämän oikeudet. Hän ei asettanut itseään ulkopuolelle, sivulle, yläpuolelle, alistavaan asemaan alistaakseen toisen, ei ehtoja täyttämään, Jeesus sanoi, nyt se on täytetty. Jumala tuli jakamaan rakkaudessa, kantamaan vastuuta, ottamaan osan vastuusta, kävelemään rinnalla, hän tuli ihmiseksi.

Uskontojen ylivalta, Raamatulla tai Koraanilla päähän lyöminen, ellet sinä alistu näihin sanojen oppeihin, sinulla ei ole oikeutta elämään, me tapamme sinut puukolla, ydinaseella, nälkään, toivottomuuteen, ilman oikeutta vapauteen, tutkimme loputtomiin, mitä olet tehnyt väärin, mitä ehtoja et ole täyttänyt, todistamme sinua syntiseksi ja pahaksi. Me olemme tarkkailijoita, vaatijoita, opettajina, tutkijoina, lainvalvojina, vanhempina, sisarina, ystävinä, kanssakulkijoina, me toteutamme menetelmiä, minkä valta-asemat suovat, emme kohtaa ihmisinä, kohtaamme mikroskoopin kautta, laboratorioon asettamamme ihmisen, tuijotamme hänet olemattomiin, soluiksi, neuroneiksi, biologiseksi lannoitteeksi omalle tiedonjanollemme, jota yritämme väittää totuuden etsimiseksi, vaikka se on valtaa, mitä väitämme huomioimiseksi, vaikka se on tiedon ja hiljaisuudenkin valtaa. Odotamme somealustoilla, että tuo toinen tulee minua vastaan, anoo, kerjää, tykkäilee sydämillä, vaadimme hänet tulemaa luoksemme, että voimme palvella häntä antamalla ehdot, mitä hänen on täytettävä. Missään tapauksessa emme tule puolitiehen vastaan, asetumme yläpuolelle, tarkkailijaksi, suuremmaksi kuin Jumala, mutta elämänoikeuksia emme anna, jossa voisimme jakaen, saada elämänoikeuksia, voimaa, jossa jaksaisimme ja tukisimme toisia kasvussa ja oppimisessa riistämättä häneltä olemassaolo-oikeutta tulla omaksi itseksi kokonaisuutena menneisyydestä tulevaisuuteen, eri olemuspuolissamme, ei ole mitään, mitä voisimme hänessä hyväksyä. Oletko sinä kysyjä, vastaaja, osallistuja, ulkopuolta määrittelevä vai miten kielesi tuo sinut esiin toiseen nähden? Olemme antaneet syrjitylle kuolemantuomion, minkä toteutamme vaatimuksilla, häpeään ja syyllisyyteen ajamalla, mutta ei me ole tehty mitään väärää, me vain suojaudumme, piiloon omaan valheeseen, sillä useimmiten syynä on se, että emme kohtaa omia tunteitamme, sitä epämiellyttävyyttä, mitä ihmisen osaksi on väistämättä annettu.

Rakkautta, sitä oikeutta emme anna toiselle, emme suo sitä, sillä olemme luokitelleet tuon toisen arvottomaksi, mielivallalla, järjestelmän menetelmillä, yhteisö- ja/tai yksilövallan kautta. Teemme väsymättä työtä sen eteen, että tuo toinen ihminen on vajaa, ei täytä asettamia ehtoja. Perheitä tuhotaan etsimällä järjestelmän suomilla oikeuksilla sopimattomuuden ehtoja. Järjestelmää pitävät yllä papit, kunnanjohtajat, tutkijat, uskovaiset, puhdistuslaitoksen työntekijät, kuka tahansa, joka valtaa haluaa käyttää väärin, eikä anna toiselle vapautta valita itse. Instituutiot suojelevat tuhotyötämme.

Raija