Tuntuu
siltä, että kaikki ulkoistetaan nykyään pois itsestä, pois tunteista, sillä
asiantuntijat osaavat nähdä kaiken paremmin kuin sinä itse, sinun tunteesi,
sinun kokemuksesi, sinun olemuksesi. Sinulle toitotetaan, ole oma itsesi, mutta
sitten muut ryöstävät kuin riivaajat sen tässä psykologisoituneessa maailmassa
vallan avulla omansa näköisiin tulkintoihin. Kuuleminen on oikeasti kova sana
ja sitä kokee harvoin. Mutta sanonpa heti aamutuimaan, että suurin ja vaikuttavin
henkilö, joka on pysynyt itsessä, on Jeesus. Vaikka en ole uskovainen, annan arvon totuudelle, jossa tuodaan esiin oleellisia asioita ihmisyydestä. Vaara on
siinä, että ei osata tutkia itseä, vaan samaistutaan, totellaan ja toistetaan
toisen sanomaa, eikä itse persoonallisella tasolla tutkita ja koeta asiaa,
tietoisuus seisoo muuttumattomana etuaivolohkolla. Mutta mitä ulkoistetun
maailman ihmiset ovat tehneet hänestä, alkaneet palvoa ja toistaa hänen sanojansa,
sisäistämättä hänen sanomansa ytimiä itseyden löytämiseksi. Jeesus meni koko
ajan itseensä Jumalan avulla, se on myös psykoanalyysin, syvätunteiden oppia,
ottaa haltuun oma itse.
Ole aina oma
itsesi, se on estetty joukkovallan ja vuorovaikutuksen tapojen kautta
tieteellisten menetelmien avulla. Luin joku aika sitten kirjan, Narsistit
vankilassa, mikä on erittäin suosittu kirja, ja ihmiset uskovat siihen kuin
pyhään Raamattuun, onhan se oikeuspsykologin kirjoittama. Kirjassa on kuitenkin
huomattavia puutteita mielen toiminnan suhteen. Se kertoo vain tuloksista,
joita narsisteilla on, mutta ei kykene selventämään syyseuraus suhteita, mikä
on tieteen perusvaatimus. Se on juuri sitä, kun etsitään vikoja vain ihmisen
persoonallisuudesta eikä huomioida mitä ihmiselle tehdään, kuinka häntä
kohdellaan. Toki kirjassa on niistä jonkin verran mainintoja. Kirjan totuutta
ilmentäväksi asiaksi voi sanoa, että se kuvaa kaikkien yhteisöjen piirteitä
vallan vaikutuksesta. Minä en ole nähnyt vankien maailmaa, enkä elänyt heidän
keskuudessaan. Olen ehkä nähnyt pari pahasti narsismiin sairastunutta,
yleisesti ottaen heitä on runsaasti ihmisten joukossa. Toisaalta tuo kirja
kuvaa sitä mitä on jokaisessa yhteisössä, pahuus on puettu hyvyyden kaapuun, ja
valta on sen rakenne, mistä sitä suojellaan.
Psykoanalyysi
eli syvätunteiden oppi kiellettiin Suomen yliopistoissa 1980, en tiedä vieläkö
sitä kielletään, mutta en jaksa ottaa selvää, sitä opetetaan yksityisissä
laitoksissa. Tämä kielto on Venäjän oppimiskäsitysten mukaista valtaa,
suorastaan ihmisen hyväksikäyttöä.
Suomessa on
paljon mielenterveysongelmia, ja tunteiden häiriöitä, lapset eivät sitoudu
tunteiden kautta oppimaansa, eivätkä tunnista omia kokemuksiaan, koska kaikki
on ulkopuolisten paradigmaa, havainnointia muiden toimesta, ikään kuin he näkisivät
paremmin sinun tunteitasi ja kokemuksiasi kuin sinä itse. Lapset romahtavat
henkisesti, koska heidän syväitseys on viety muiden tarkkailun ja havainnoinnin
totuuteen, he eivät saa olla oma itsensä. Tämä tulee paljon koulutuksista,
markkinoinnista, kaikki pitää ostaa, lunastaa, ja ansaita, muuten et ole hyväksytty.
Ihminen on ulkoistettu kuluttamiseen. Tietoisuuden kehittäminen on tärkeää
vapautta menettämättä. Yksistään sitä, että yhteisössä mielikuvien kulkemisen syntymekanismeja
ja rakenteita pysyvyydessä ei tunneta eikä niitä ole paljon tutkittu, pitää
yllä mielivaltamekanismeja.
Kirjoita,
laula, piirrä tai tanssi oma tarinasi, se vie aluksi sinua itsekeskeisyyteen, että saat yhteyden itseesi, että pääset tutustumaan itseesi ja sinä
alat itse tunnistaa omia tunteitasi. Maailma on niin psykologisoitunut, ettet
enää saa olla oma itsesi, maailman todellisuus ja havainnot siitä on
käsitteellistetty vallan kautta, toimintoja ohjaamalla. Ensimmäinen teksti,
joka asui silmiini tänä aamuna, oli lista, missä vietät, kulutat aikaasi, ainakin
kaksikymmentä harrastusta henkilöllä. Ei sisälle omaan itseen pääse toiminnan
kautta, se on apuväline, mutta itse löytyy syvemmältä.
Läsnäolon ja
itsetuntemuksen saavuttamiseksi oman elämän kertomus on tärkeimpiä asioita. En
väheksy kirjallisuutta, elämänkertomuksia muilta, mutta ehkä tärkein asia on
kertoa elämäntarina itsellesi. Usein romaanit ovat kuuluisuuksista,
valtaapitävistä, joihin samaistuminen on vaarallisempaa kuin itsen löytäminen,
sen pienen sisäisen kokevan lapsen löytäminen, tunteet.
Palveleminen
ja tietoisuus, emme auta liian järjellisellä otteella, tunnetaso on huomioitava.
Palvelemisen vaara on siinä, että tunkeudumme toisen mieleen ja/tai sieluun
omine tuntemuksinemme, ja yritämme saada niitä omiemme näköiseksi, omien
arvojen toteumaan. Ihmisellä on periaatteessa samanlaiset ehdot mielen, kielen,
tunteiden ja kehon toiminnoissa, mutta sisältö ja kokemus on aina yksilöllinen.
Sinulla on
oikeus tuntea omat tunteesi toisen niitä tulkitsematta, keskustelu voi auttaa jäsentämään
kokemusta. Sinulla on oikeus kokea, mitä ympäristö tekee sinulle, reagoida, jos
sinulla tehdään vääryyttä, tai kohdellaan väärin. Se ei ole dissosiaatiohäiriötä,
jos olet reagoinut asioihin mitä sinulle tehdään, luodut leimat, jopa sairaudeksi
diagnosoiden satunnaisten ja/tai yhden virheen vuoksi on rikollista. Sinulla on
oikeus vaatia kunnioitusta ja velvollisuus kunnioittaa toisia. Kokemukseni
mielenterveystyöstä on se, ettei kokemuksiani kuunneltu, sitä mitä tapahtui. Ei
uskottu juuri mitään, tehtiin tulkintoja, jotka eivät olleet minun
kokemuksistani. Ikään kuin luodut teoriat elivät omaa irrallista totuuttaan
riippumatta siitä, mitä todellisuudessa tapahtui. Kenelläkään ei ole oikeutta
mitätöidä tunteitasi, ja muuttaa tapahtumia toiseksi kuin ne ovat.
Liian usein yksilöllä
oleva itsevarmuus ja itsetunto selitetään narsismin kautta itsetuntovajaukseksi,
se on sitä, kun psykologisoidaan liikaa, yksilöä selitetään. Ei huomioida sitä
todellisuutta mikä vallitsee, voi olla myös ristiriita oman ideologian vuoksi,
halutaan nähdä esim. yhteisö vain hyvänä, joka ei tee pahaa ja selitetään esim.,
että yksilö kuvittelee pahan. Kun menetin yhteisövallan alla minuuteni ja
kehonkuvani kokonaan, koska minuus ei voinut sitä hahmottaa, ja kun sitä ei
saanut olla puheissa, tunteissa eikä teoissa, en tiennyt mitä olin, kehoni muuttui
muodottomaksi, lyhyt, pitkä, litteä, suuri. Psykologiset teoriat usein näkevät
asiat niin, että yksilöllä olisi normaalit vuorovaikutusmahdollisuudet ja
vaikutteet toisiin. Reaalimaailmassa erilaiset suljetaan ulkopuolelle, eikä
anneta osallistua vuorovaikutukseen.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti