ULKOISTETTU IHMINEN

 

 

Tuntuu siltä, että kaikki ulkoistetaan nykyään pois itsestä, pois tunteista, sillä asiantuntijat osaavat nähdä kaiken paremmin kuin sinä itse, sinun tunteesi, sinun kokemuksesi, sinun olemuksesi. Sinulle toitotetaan, ole oma itsesi, mutta sitten muut ryöstävät kuin riivaajat sen tässä psykologisoituneessa maailmassa vallan avulla omansa näköisiin tulkintoihin. Kuuleminen on oikeasti kova sana ja sitä kokee harvoin. Mutta sanonpa heti aamutuimaan, että suurin ja vaikuttavin henkilö, joka on pysynyt itsessä, on Jeesus. Vaikka en ole uskovainen, annan arvon totuudelle, jossa tuodaan esiin oleellisia asioita ihmisyydestä. Vaara on siinä, että ei osata tutkia itseä, vaan samaistutaan, totellaan ja toistetaan toisen sanomaa, eikä itse persoonallisella tasolla tutkita ja koeta asiaa, tietoisuus seisoo muuttumattomana etuaivolohkolla. Mutta mitä ulkoistetun maailman ihmiset ovat tehneet hänestä, alkaneet palvoa ja toistaa hänen sanojansa, sisäistämättä hänen sanomansa ytimiä itseyden löytämiseksi. Jeesus meni koko ajan itseensä Jumalan avulla, se on myös psykoanalyysin, syvätunteiden oppia, ottaa haltuun oma itse.

Ole aina oma itsesi, se on estetty joukkovallan ja vuorovaikutuksen tapojen kautta tieteellisten menetelmien avulla. Luin joku aika sitten kirjan, Narsistit vankilassa, mikä on erittäin suosittu kirja, ja ihmiset uskovat siihen kuin pyhään Raamattuun, onhan se oikeuspsykologin kirjoittama. Kirjassa on kuitenkin huomattavia puutteita mielen toiminnan suhteen. Se kertoo vain tuloksista, joita narsisteilla on, mutta ei kykene selventämään syyseuraus suhteita, mikä on tieteen perusvaatimus. Se on juuri sitä, kun etsitään vikoja vain ihmisen persoonallisuudesta eikä huomioida mitä ihmiselle tehdään, kuinka häntä kohdellaan. Toki kirjassa on niistä jonkin verran mainintoja. Kirjan totuutta ilmentäväksi asiaksi voi sanoa, että se kuvaa kaikkien yhteisöjen piirteitä vallan vaikutuksesta. Minä en ole nähnyt vankien maailmaa, enkä elänyt heidän keskuudessaan. Olen ehkä nähnyt pari pahasti narsismiin sairastunutta, yleisesti ottaen heitä on runsaasti ihmisten joukossa. Toisaalta tuo kirja kuvaa sitä mitä on jokaisessa yhteisössä, pahuus on puettu hyvyyden kaapuun, ja valta on sen rakenne, mistä sitä suojellaan.

Psykoanalyysi eli syvätunteiden oppi kiellettiin Suomen yliopistoissa 1980, en tiedä vieläkö sitä kielletään, mutta en jaksa ottaa selvää, sitä opetetaan yksityisissä laitoksissa. Tämä kielto on Venäjän oppimiskäsitysten mukaista valtaa, suorastaan ihmisen hyväksikäyttöä.

Suomessa on paljon mielenterveysongelmia, ja tunteiden häiriöitä, lapset eivät sitoudu tunteiden kautta oppimaansa, eivätkä tunnista omia kokemuksiaan, koska kaikki on ulkopuolisten paradigmaa, havainnointia muiden toimesta, ikään kuin he näkisivät paremmin sinun tunteitasi ja kokemuksiasi kuin sinä itse. Lapset romahtavat henkisesti, koska heidän syväitseys on viety muiden tarkkailun ja havainnoinnin totuuteen, he eivät saa olla oma itsensä. Tämä tulee paljon koulutuksista, markkinoinnista, kaikki pitää ostaa, lunastaa, ja ansaita, muuten et ole hyväksytty. Ihminen on ulkoistettu kuluttamiseen. Tietoisuuden kehittäminen on tärkeää vapautta menettämättä. Yksistään sitä, että yhteisössä mielikuvien kulkemisen syntymekanismeja ja rakenteita pysyvyydessä ei tunneta eikä niitä ole paljon tutkittu, pitää yllä mielivaltamekanismeja.

Kirjoita, laula, piirrä tai tanssi oma tarinasi, se vie aluksi sinua itsekeskeisyyteen, että saat yhteyden itseesi, että pääset tutustumaan itseesi ja sinä alat itse tunnistaa omia tunteitasi. Maailma on niin psykologisoitunut, ettet enää saa olla oma itsesi, maailman todellisuus ja havainnot siitä on käsitteellistetty vallan kautta, toimintoja ohjaamalla. Ensimmäinen teksti, joka asui silmiini tänä aamuna, oli lista, missä vietät, kulutat aikaasi, ainakin kaksikymmentä harrastusta henkilöllä. Ei sisälle omaan itseen pääse toiminnan kautta, se on apuväline, mutta itse löytyy syvemmältä.  

Läsnäolon ja itsetuntemuksen saavuttamiseksi oman elämän kertomus on tärkeimpiä asioita. En väheksy kirjallisuutta, elämänkertomuksia muilta, mutta ehkä tärkein asia on kertoa elämäntarina itsellesi. Usein romaanit ovat kuuluisuuksista, valtaapitävistä, joihin samaistuminen on vaarallisempaa kuin itsen löytäminen, sen pienen sisäisen kokevan lapsen löytäminen, tunteet.

Palveleminen ja tietoisuus, emme auta liian järjellisellä otteella, tunnetaso on huomioitava. Palvelemisen vaara on siinä, että tunkeudumme toisen mieleen ja/tai sieluun omine tuntemuksinemme, ja yritämme saada niitä omiemme näköiseksi, omien arvojen toteumaan. Ihmisellä on periaatteessa samanlaiset ehdot mielen, kielen, tunteiden ja kehon toiminnoissa, mutta sisältö ja kokemus on aina yksilöllinen.

Sinulla on oikeus tuntea omat tunteesi toisen niitä tulkitsematta, keskustelu voi auttaa jäsentämään kokemusta. Sinulla on oikeus kokea, mitä ympäristö tekee sinulle, reagoida, jos sinulla tehdään vääryyttä, tai kohdellaan väärin. Se ei ole dissosiaatiohäiriötä, jos olet reagoinut asioihin mitä sinulle tehdään, luodut leimat, jopa sairaudeksi diagnosoiden satunnaisten ja/tai yhden virheen vuoksi on rikollista. Sinulla on oikeus vaatia kunnioitusta ja velvollisuus kunnioittaa toisia. Kokemukseni mielenterveystyöstä on se, ettei kokemuksiani kuunneltu, sitä mitä tapahtui. Ei uskottu juuri mitään, tehtiin tulkintoja, jotka eivät olleet minun kokemuksistani. Ikään kuin luodut teoriat elivät omaa irrallista totuuttaan riippumatta siitä, mitä todellisuudessa tapahtui. Kenelläkään ei ole oikeutta mitätöidä tunteitasi, ja muuttaa tapahtumia toiseksi kuin ne ovat.

Liian usein yksilöllä oleva itsevarmuus ja itsetunto selitetään narsismin kautta itsetuntovajaukseksi, se on sitä, kun psykologisoidaan liikaa, yksilöä selitetään. Ei huomioida sitä todellisuutta mikä vallitsee, voi olla myös ristiriita oman ideologian vuoksi, halutaan nähdä esim. yhteisö vain hyvänä, joka ei tee pahaa ja selitetään esim., että yksilö kuvittelee pahan. Kun menetin yhteisövallan alla minuuteni ja kehonkuvani kokonaan, koska minuus ei voinut sitä hahmottaa, ja kun sitä ei saanut olla puheissa, tunteissa eikä teoissa, en tiennyt mitä olin, kehoni muuttui muodottomaksi, lyhyt, pitkä, litteä, suuri. Psykologiset teoriat usein näkevät asiat niin, että yksilöllä olisi normaalit vuorovaikutusmahdollisuudet ja vaikutteet toisiin. Reaalimaailmassa erilaiset suljetaan ulkopuolelle, eikä anneta osallistua vuorovaikutukseen.

Raija