LÖYDÄ VIHASI JUURET

Viha on ehkä kaikkein vaikein ja vaikuttavin asia ihmisten tuhoutumiseen monella tasolla alkaen vuorovaikutuksesta, päätyen julmiin kidutuksiin ja sotiin. Viha ei ole kuitenkaan synnynnäistä, niin kuin en usko, että pahuuskaan on. Ne ovat monien ja/tai yksittäisten asioiden summia, joihin on fyysiset edellytykset ihmisyydessä, niitä ruokitaan. Arvot, aatteet ja asenteet ovat vihan bensaa, joita olemme oppineet kulttuurien yliarvostamisessa.

Viha on negatiivisesti kehittynyt tunne. Tunteet syntyvät aina itsestä, ja ympäristö voi laukaista ne. Alkuperä vihalle on syntymäpuristuksesta tullut ahdistus, johon liittyy aggressio voimavaraksi, puolustuksesta ja/tai tahdosta ja tavoitteesta syntyvänä. Pelko kehittyy kokemukseen tapahtumien myötä ja se on vahvimmillaan lapsuudessa, koska ahdistus on lähellä. Jos kohtelu on huonoa ja väkivaltaista, nämä edm. sekoittuvat keskenään hallitsemattomaksi ja niistä kehittyy vihaa, mikä purkautuu itseen ja/tai toisiin, kun ihminen ei opi erottelemaan näitä. Jos suuttumusta tapahtuu harvemmin, ihminen oppii erittelemään helpommin eri lähteistä tulevia tunteitaan. Jos tunteita ei opita käsittelemään ja ilmaisemaan säännöllisesti lapsuudesta saakka, ne putkahtavat pintaan kriisitilanteissa ja vyöryvät esiin sellaisella voimalla, ettei ihminen hallitse niitä, nuoruus on tästä hyvä esimerkki.

On aina yllättävää, kuinka vähän me osaamme sosiaalisia taitoja ja ymmärrämme omaa käyttäytymistä. Tässä psykiatria ei ole päässyt eteenpäin ihmisyyden ymmärtämisessä. Yhäkin pureudutaan ihmisen persoonallisuuteen, kuin että tutkittaisiin ihmisen valtaa ja tuomitsemista, jossa ihminen oppisi itsetuntemusta tunteistaan ja käyttäytymisestään. Ihmiselle ei ole mahdollista puhua ja/tai muuten ilmaista itseään, jos yhteisö ei anna siihen oikeutta. On paljon kulttuureita, jotka eivät tunnusta ihmisoikeuksia ja uhreja syntyy joka päivä, niin myös Suomessa, pintapuolinen julkisuusmaailma piilottaa ne näkymättömiin. Vain viikko sitten sain uhkauksen puhumisesta, sinä et puhu täällä, mene puhumaan muualle. En vaan ymmärrä, miten muualla kertominen voisi auttaa toisen yhteisön ongelmaa, hetkeksi se voi helpottaa ja auttaa etääntymistä, mutta ei kymmeniä vuosia jatkuvana tekoina korjaannu, jos ei kissaa nosteta pöydälle. Se on totta, että puhun vääryydestä, uhraamisesta, rooleihin pakottamisesta, toisen aliarvioimisesta, luokittelusta, rasismista jne. Se tuntuu olevan monille vaikea asia, että pitäisi kunnioittaa toista.

Kuinka usein olet kuullut sanonnan, aseta rajat, ettei ihmiset sylje päällesi? Olen asettanut rajat. Seurauksena on ollut ystävyyden loppuminen, ehkä se on ollut tarkoitus, ei ole ollut kysymyksessä todellista välittämistä, en ole suostunut sätkynukeksi. Jos olen ilmaissut itseäni, siitä on rangaistu. Kun en ole oppinut ”ruokailemaan sivistyneesti” loisteliaissa ruokapöydissä, se on ollut merkkinä huonoista käytöstavoista. Luokkaerojen korostamisesta on tullut itsetarkoitus, haarukan käyttö on oleellista herrasseurassa, kuten elokuvassa ”Pretty Woman”. Tutkimustulos, jossa nälkiintynyt tulee ahneeksi yltäkylläisyyden ja liiallisuuden pöydissä, on haettu todisteeksi huonosta käytöksestä köyhiä arvioitaessa. Psykologista vallan väärin käyttöä, jossa asetetaan ihminen tarkkailtavaan asemaan, kun hän ei saa hallintaan vaurioitunutta psyykeään. Lapsuudessa nälkiintyneillä on todettu syntyvän enemmän ahneutta ruokaa nähdessä, kuin ravintonsa saaneilla. Pääsääntöisesti olen vain sopeutunut yhteisön normeihin, koska päätä ei kannata lyödä seinään jatkuvasti, se vaurioituu. Mutta sopeutuminen ei ole poistanut syrjinnän ja vallan ongelmaa. Valtaan pyrkivät alistavat kohteeksi otetun, olipa hän miten fiksu ja ystävällinen hyvänsä. Valtaoikeuksiin tulee puuttua rakenteellisina, on tarkistettava, mihin valtaa saa käyttää, ”tunteita ei voi estää, mutta valtaa voi rajoittaa”, sanoi eräs viisas toimittaja. Persoonallisuuteen tuijottamisen sijaan olisi hyvä pureutua valtaan ja tuomitsemiseen.

Nyt valtaa pitävät hallitsijat ovat herkästi moittimassa somea mielipideilmaisuista, he haluavat sulkea kanavat. Onhan se totta, että siellä esiintyy törkeää toisten solvaamista, käsittämätöntä häpäisyä ja pilkkaa, ihmisarvon loukkausta ja rajoittamista. Sosiaalisten ongelmien piilottaminen ei auta, se lakaisee maton alle sen todellisuuden, mitä joudutaan kohtaamaan julkisuudelta piilossa, salaa tehtyjä rikoksia.

Lohduttavaa tässä tunteiden myllerryksissä on se, että vaikka kuinka tunnemme häpeää ja tunnekauhu valtaa mielen, voimme hyvällä syyllä olettaa, ettei toinen tunne samalla tavalla juuri samaan aikaan, eikä tiedä mitä sisälläsi tapahtuu, mitä koet. Nolous ja häpeä on sisältä tulevaa ja ulkopuolelta ruoskittua, mutta ei samanaikaisesti kaikilla. Voimme huokaista helpotuksesta, häpeä ei tule aina nähdyksi brutaalilla tavalla, jossa tunteita pidetään ala-arvoisena ja nauretaan niille ja häpeä lisääntyy. Myötähäpeä on niin harvinaista, ettei siihen voi vielä luottaa, kulttuurien on kehityttävä paljon.

Raija