TULETKO ITSEKSI, KASVATKO VAI OPIT

Siinähän se, tule itseksi, mutta onko se niin yksinkertaista, meillä on monta kuorta päällä, monta ehtoa täytettävänä, kummallisia estoja ja vähemmän edellytyksiä kuin osaamme kuvitella. Katselen maailmaa enemmän vallan ja oikeuksien näkökulmista kuin valintojen mahdollisuuksina. Olen surullinen siitä, että ihmiset ovat niin jakautuneet hyväosaisiin ja heikko-osaisiin. Ihmiset nähdään hyväosaisten oikeuksien ja linssien läpi ja oppien kautta, varjojen ja pahuuden, itsevalintojen kautta ja vallankäyttäjien näkökulmasta. Ne ovat oppeja, joita vallankäyttäjät ovat itse käyttäneet, mutta eivät sovi heikompi osaisten valintojen ja eteenpäin menon perusteeksi. Jokseenkin se on brutaalia, että kristillisten arvojen piiristä tulee heikompia sortavaa oppia.

Vähäosainen ja valintamahdollisuuksien ulkopuolella elävä valitsee tarpeiden mukaan, ei persoonallisuuden. Persoonallisuuden pakkosyöttö on kuin riivaaja yhteiskunnassa.

Valintojen taustalta ei löydy aina persoonallisuus. Koska olen itse melko ratkaisukeskeinen ja oppimisesta innostuva, olen enemmän korjannut särkyneitä ja rikottuja tiloja oppimisen kautta, joita ympäristö on tuonut elämääni. Kasvatuksessa lapsuudessa sain kunnioituksen ja rakkauden, oppimistieni ovat vieneet sellaisiin paikkoihin ja yhteyksiin, jossa oppimisluonteeni on avannut enemmän tarpeiden näkökulmaa kuin personallisuuden.

Lapsuudessa saimme vähän ruokaa ja se jätti terveyteen jälkiä, ja niinpä olen ollut terveysintoilija, ja hoitanut ravinnon ja liikunnan hyvin. Kun en voinut opiskella lapsuudessa koulun puuttumisen ja köyhyyden vuoksi, korjasin se aikuisen iällä. Kun en saanut puhua yhteisössä, korjasin sen vajeen kirjoittamalla. Miksi nämä ovat sitten pois minuuden näkökulmassa? Koska niiden tavoitteissa ei ole omat unelmat, omat kiintymykset ja ihanteet, niin vahvana kuin kuvittelisi. Itkin kun pääsin opiskelemaan sosiaaliohjaajaksi, ammattipsykologin ohjauksessa, unelmani oli psykologin ammatti, mutta en voinut sitä opiskella heikon Englannin kielen taitoni vuoksi, en päässyt opiskelemaan. Ei ole Suomen kieli arvossaan.

Sosiaaliohjaajan opinnoissa opin, miten vuorovaikutus ihmisten välillä on ongelma. Kieli ei ole riittävä viestintään, on oltava tietoa mielen toiminnasta. Voisi sanoa, että taustalla oli minun ihanteeni hyvästä vuorovaikutuksesta, joissa on puheoikeus kaikilla, ilmaisun vapaus omalla tavalla, mutta todellisuus olikin syrjintää ja valtataistelua. Työnohjaaja opinnoissa opin, kuinka tärkeää on mielen hallinta, ja tunteiden tunnistaminen, että päästään hyvään kielen käyttöön niiden merkityksien kautta sekoittamatta omilla mielikuvilla sanakielellä puhuttua. Siinä mielessä mahdollisuuteni ovat avanneet muita polkuja, ja muuta tietoa, kuin olisin omilla valinnoilla ehkä valinnut, kohtalon tuomaa.

Raija