ERIARVOISUUS VALHEIDEN SYNNYTTÄJÄNÄ

Riippumatta siitä, missä asemassa olemme yhteiskunnassa, mikä on roolimme, meidän olisi hyvä kohdata ihminen ihmisenä, mieluummin vailla ennakkoluuloja ja asenteita ja viisaasti myös epäillen. Kuuleminen ja näkeminen ihmisen omassa todellisuudessaan, antaen tilaa hänen tulemiselleen, ehkä kysyen, joskus hiljaa ollen, on ehkä paras tie löytää myötäelämistä. Aina emme siihen pysty, joskus emme tavoita toisen todellisuutta, jos emme ole sitä itse kokeneet, tai emme saaneet tietoa. Tunteiden tasolla me useimmiten voimme kohdata ihmistä niin, että hän tulee kuulluksi ja nähdyksi, sillä tunteet ovat universaaleja, ja suurimmalla osalla meistä on kokemusta sekä positiivisista että negatiivisista tunteista, ja voimme tunnistaa niiden vaikutuksen.

Ilman rehellisyyttä, ilman kunnioitusta, ilman ihmisarvoa ja sen oikeutusta emme kykene siihen. Kuunnella voi ilma kuulemista, nähdä näkemättä, aliarvioimalla toisen, emme anna arvoa hänen kokemukselleen, luuloksi asti epäillen ja heittäen luottamuksen menemään.

Silloin kun ihminen on luokiteltu eriarvoiseksi yhteisöissä yleisesti, ja/tai yksilöiden välillä, se on yksi syy siihen, että tulkitsemme toisen puhetta. Kun olemme alistaneet omilla teoilla tai vallitsevilla asenteilla toisen ala-arvoiseen asemaan, suhtaudumme häneen ylhäältä päin katsoen.

Olipa kysymyksessä mielenterveysongelmainen, vammainen, seksuaalivähemmistöön kuuluva, rodullistettu ja/tai yhteisössä arvottomaksi luokiteltu, asemoimme itsemme herkästi koulutuksen tmv. puitteissa toisen alempaan asemaan, itsemme ylempään, kiitollisuutta odottaen, alistumista vaatien ja käsitellen ihmistä kohteena, ei jakajana ihmisyydessä eikä asioissa.

Näitä kokemuksia jouduin kokemaan työssäni melko usein. Jos ja kun asema on toisen tarkkailijaksi ja yläpuolelle asettaen tullut johtamisesta, se on usein vahvempaa kuin yksilö itsenäisenä tekisi. Kun on ajatellut toisen vajaaksi ajatuksiltaan asenteista tulleena ja/tai itse luotuna, ja käyttäytyy häntä kohtaan aliarvostaen ja tuo ”vajaa” sitten ilmaisee ja tuo esiin huonon käytöksen, viimeksi mainitun sanoma tulkitaan ja selitetään valheella toisenlaiseksi ja kielletään oma käyttäytyminen. Häpeä omasta käyttäytymisestä aiheuttaa valheen syntymisen ja halutaan luoda itsestä hyvä kuva, että maine säilyisi. On helppo sanoa mielenterveysongelmaisen kuvittelevan ja ymmärtävän väärin, ulkomaalaisen kielen vajavaisuuden, vammaisen kyvyttömyyden jne.

Toisen aliarvioiminen tulee riippumatta siitä, missä asemassa ihminen on yhteisöissä, sekä virallisten, että epävirallisten asioiden puitteissa. Useimmiten kohtasin sen, että ihmiset joutuivat juuri häpeään siksi, että huonosti kohdeltu oli asiallinen, fiksu, inhimillinen ja huomaavainen, mutta asenteiden kautta ja mielikuvilla todistettiin toisenlaiseksi, häiriköksi ja sitä ei koskaan peruttu.

Raija