Elämässä vaan näyttää siltä, ettei tuota pahuutta saada
aisoihin. Kuinka surulliseksi tulenkaan, kun kerrotaan koulukiusatuista, ja
kiusaajaa ei saada kuriin. Taustalla voi olla tunteet, tavat, vertailu, huono itsetunto,
kiusaajalla on kiusaaja jne. niin monia syitä on olemassa, aina on tutkittava
asiaa yksilöllisesti ja lauman voimana.
Rajat ovat yksi tärkeimpiä asioita oppia itsessään, yhteisörauhan
vuoksi, mielekkyyden vuoksi, rajoja on asetettava eri asioihin eri tavoin, se
on meidän suoja elämälle. Mutta se ei ole ongelmatonta. Minulle vaikea asia
elämässäni on ollut ja on väkivalta. Niinpä työssäni päiväkodeissa olen
puuttunut väkivaltaan, ja olen saanut siitä rangaistuksen, rajaa ei ole saanut
asettaa. Olen asettanut rajan koskemattomuudelleni, siitä on rangaistu. Niin
yksilö- kuin yhteisövaltakin voi olla brutaalia. Kun lähdetään tulkitsemisen
tielle, se on loputon suo, mielikuvat tuottavat uusia totuuksia, valta
vääristää asioita. Siinä mielessä olen positiivisen hierarkian ja kuningaskunnan
kannattaja, ja brittiläisen ideologian hyväksyjä, että kuuleminen on parempi
tie toisen kunnioitukseen kuin valta toiseen nähden, tai tunnereaktioiden
kautta valta-asema, järjestelmillä pelaaminen. Tasavalta ei takaa oikeuksia,
jos kuninkaatkin voi olla diktaattoreita, kuten me kaikki ihmiset asemasta
riippumatta.
Persoonallisuuteen hyökkääminen on kovin yleistä, ei osata
erottaa persoonallisuutta ja tekoja. Kun haluan tuoda esille väkivallan ja
tuomitsemisen, kiinnitän huomion tapoihin, jotka ovat useimmiten monien
asioiden summa. Pidän niitä enemmän opittuina kuin persoonallisuuteen liittyvänä.
Mutta en kiellä persoonallisuutta, minulla ei vain ole kompetenssia sen
ymmärtämiseksi riittävästi.
Eräs merkittävimmistä ihmistä vaurioittavista tekijöistä on
tunteidensa käsittelemättömyys. Kyllä tunteille tulee myös antaa rauhaa, eikä
niitä kaikkia ole pakko analysoida, mutta on tunteita, jotka vaurioittavat itseä
ja muita. Jos jännite tunteiden syntymässä nousee liian korkealle, se aiheuttaa
heijastamisen toisen ihmiseen peilisolujen kautta. Pahimmillaan
käsittelemättömät tunteet aiheuttavat riippuvuuden, jossa jännitteeseen sitoutunut
tapahtumakuva alkaa toistovimman, ihminen on kuin pirun riivaama, eikä saa
hallintaan ajatuksiaan eikä tunteita. Tällöin tie tuosta poispääsyyn on
loogisuuden kautta oppiminen kokonaisuudesta osiin, mielikuvahahmon
synnyttäminen oman luovuutensa avulla, ettei jännite hallitse. Siksi pidän
kuuntelemista tärkeimpänä vuorovaikutuksen onnistumisessa, sillä sanojen kautta
saavutamme enemmän sitä kokemusta mitä toinen kokee, ja myötäeläminen onnistuu.
Kun alamme heijastamaan ja tulkitsemaan toisen tunteita, menemme metsään.
Tunteitaan käsittelemättömiä ihmisiä on osunut elämääni
kohtuuttoman paljon. Valitettavasti heillä on ollut uskonnollinen tausta.
Minulle on sanottu, olet saatanasta ja vääräuskoinen, skitsofreenikko, muutat
faktat fiktioksi jne. puhumattakaan niistä ilmeistä ja eleistä jatkumoina
tulevina, joissa on ollut mukana aliarviointia ja halveksuntaa kykyihini nähden.
Keho muistaa. Minulla ei ole heikko itsetunto, mutta en vain hyväksy huonoa kohtelua. Jo Freud sanoi aikoinaan, ettei itsetunto liity käytökseen,
kimpaannun kohtelusta. Kun tällaista mitätöintiä kuulee vuosikymmeniä, ja
yrittää antaa anteeksi ja ymmärtää sanojaa, tulee vain rajat vastaan, ja ei jaksa,
kun ihminen ei mene itseensä, jatkaa ja jatkaa. -68 vuonna, kun kävelin
tuntemattomalla seudulla tulin tuntemattoman toimesta raiskatuksi kahden miehen
avustamana, ja minua pidetään yhä syyllisenä, ja tuo syyllisen rooli tuo vihan
ja tuomitsemisen muiden taholta. He katsovat oikeudekseen leimata minut mielen
vikaiseksi. Olen siitä surullinen heidän puolestaan.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti