Elämä on paras
opettaja, kun muistaa kuunnella, katsella, havaita, pohtia, ja muistaa
opiskella. Joskus vierailin yhden 90 vuotiaan naisen luona. Keskustelimme monista asioista vapaasti.
Kerran tuli puhetta huivin käytöstä uskonnon symbolina. Hän sanoi hyvin
napakasti, se ei symboloi vapautta, vaan vankeutta.
Itsessään jo
vapaus käsitteen analysointi aukaisee sen, että vapauden kääntöpuolena ei voi olla
pakko. Jos uskonto pakottaa käyttämään huivia, se on outoa, koska Jumala on
hengellinen olento, se on siis ihmisen tekoja ja valtaa. Miten sitten uskontoa
saa symboloida? Kyllä saa, mutta hengellisyyden symbolit kulkevat enemmän
sanojen kautta ymmärryksen syntymiseksi, ei ruumiin. Yhteisöllisyyden ja
yhteiskunnallisen merkistön toteutus liittyy rooleihin ja valtaan ihmisyydessä,
ei kristillisyyteen, jossa Jumalalla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä.
Jumala antoi vapauden valita, jos ei ole vaihtoehtoja, joista voi valita, vaan
on pakotettu tiettyyn muottiin, valinnanvapaus on menetetty ja suljettu
valinnalta. Yksilön täyty saada valita. Roolit voivat olla raskaita, joillekin
suoja, jos pelkoa on paljon. Olen nähnyt monen papin kaihtavan virallisia
symboleitaan ulkoisena merkkinä.
Saako
ihminen valita uskonnon, uskon, ammatin, vaatteet, ystävät, aviopuolison, jne. sitä
tulee uskaltaa kysyä. Maallisen vallan avulla ei voida vaatia ihmistä
menettämään oleellista osaa ihmisyydestä kasvun ja oppimisen tiellä, sekä hengellisyyden
oikeutta.
Kun huivi on
jo lapsesta asti pyydetty/vaadittu pitämään naisen/miehen/ammatin rooliin
kuuluvana, siitä tulee turvallisuus- ja luottamuskysymys, jossa ihminen saa
vain roolimuotissa ihmisoikeutensa, se ei enää suojele, vaan on vallan väline.
Se on vallan välineenä saatu oikeus vahvemmalle, jossa menettämisen pelko
pakottaa valitsemaan vallanpitäjän tahdon mukaan.
Muotimaailmassa
olen joskus tuonut esille sen, miksi toimittajat käyttävät korkeakorkoisia
kenkiä työssään televisiossa. Vastustan sitä jo siksi, että ne voivat olla jalkojen
rasite ja jalan asentoa muuttava, mutta vastustan niitä myös siksi, että naista
seksualisoidaan sitä kautta. Kyllä yleisesti tiedetään, että piikkarit ovat
miehistä seksuaalisesti kiihottavia, naisesta tehdään seksuaaliobjekti. Ei
mediallakaan ole oikeutta alistaa työntekijöitään tiettyyn muottiin, ihmettelen
suuresti, miksi toimittajat eivät tästä keskustele, miksi miehet eivät
kyseenalaista pukupakkoaan. Ja minä en vastusta asiallista ja miellyttävää
ulkoista esiintymistä vaatteiden kautta. Käytänteet näyttävät kuitenkin sen,
ettei vaihtelua ole.
Voiko vapaus
olla täysin irrationaalista ja valintamme osua miten sattuu? Ihminen ei ole
koskaan täysin vapaa valinnoissaan, pysyvyys kehossa ja olemisessa sekä tavat
ohjaavat ja tuovat turvaa ja ihminen tarvitsee tuekseen pysyviä käytänteitä. Taustalta
pysyvyyteen täytyy löytää tietoa, jossa loogisuus näkyy ja ihminen voi luottaa
siihen. Leikkiminen ei ole kiellettyä, voimme nauraa, laulaa ja soittaa. Mutta
jos annamme irrationaalisuuden johtaa, jäämme mielen ja tunteiden vangiksi.
Irrationaalista tietoa tulee osata selittää. Luovuuskaan ei ole ihmisessä
itsetarkoitus, vaan kokonaisuuden suoja ihmisyyteen. Sanaankaan ei voi alistaa,
kultainen keskitie on löydettävä.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti