LUKITTU VAPAUS

Elämä on paras opettaja, kun muistaa kuunnella, katsella, havaita, pohtia, ja muistaa opiskella. Joskus vierailin yhden 90 vuotiaan naisen luona.  Keskustelimme monista asioista vapaasti. Kerran tuli puhetta huivin käytöstä uskonnon symbolina. Hän sanoi hyvin napakasti, se ei symboloi vapautta, vaan vankeutta.

Itsessään jo vapaus käsitteen analysointi aukaisee sen, että vapauden kääntöpuolena ei voi olla pakko. Jos uskonto pakottaa käyttämään huivia, se on outoa, koska Jumala on hengellinen olento, se on siis ihmisen tekoja ja valtaa. Miten sitten uskontoa saa symboloida? Kyllä saa, mutta hengellisyyden symbolit kulkevat enemmän sanojen kautta ymmärryksen syntymiseksi, ei ruumiin. Yhteisöllisyyden ja yhteiskunnallisen merkistön toteutus liittyy rooleihin ja valtaan ihmisyydessä, ei kristillisyyteen, jossa Jumalalla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Jumala antoi vapauden valita, jos ei ole vaihtoehtoja, joista voi valita, vaan on pakotettu tiettyyn muottiin, valinnanvapaus on menetetty ja suljettu valinnalta. Yksilön täyty saada valita. Roolit voivat olla raskaita, joillekin suoja, jos pelkoa on paljon. Olen nähnyt monen papin kaihtavan virallisia symboleitaan ulkoisena merkkinä.

Saako ihminen valita uskonnon, uskon, ammatin, vaatteet, ystävät, aviopuolison, jne. sitä tulee uskaltaa kysyä. Maallisen vallan avulla ei voida vaatia ihmistä menettämään oleellista osaa ihmisyydestä kasvun ja oppimisen tiellä, sekä hengellisyyden oikeutta.

Kun huivi on jo lapsesta asti pyydetty/vaadittu pitämään naisen/miehen/ammatin rooliin kuuluvana, siitä tulee turvallisuus- ja luottamuskysymys, jossa ihminen saa vain roolimuotissa ihmisoikeutensa, se ei enää suojele, vaan on vallan väline. Se on vallan välineenä saatu oikeus vahvemmalle, jossa menettämisen pelko pakottaa valitsemaan vallanpitäjän tahdon mukaan.

Muotimaailmassa olen joskus tuonut esille sen, miksi toimittajat käyttävät korkeakorkoisia kenkiä työssään televisiossa. Vastustan sitä jo siksi, että ne voivat olla jalkojen rasite ja jalan asentoa muuttava, mutta vastustan niitä myös siksi, että naista seksualisoidaan sitä kautta. Kyllä yleisesti tiedetään, että piikkarit ovat miehistä seksuaalisesti kiihottavia, naisesta tehdään seksuaaliobjekti. Ei mediallakaan ole oikeutta alistaa työntekijöitään tiettyyn muottiin, ihmettelen suuresti, miksi toimittajat eivät tästä keskustele, miksi miehet eivät kyseenalaista pukupakkoaan. Ja minä en vastusta asiallista ja miellyttävää ulkoista esiintymistä vaatteiden kautta. Käytänteet näyttävät kuitenkin sen, ettei vaihtelua ole.

Voiko vapaus olla täysin irrationaalista ja valintamme osua miten sattuu? Ihminen ei ole koskaan täysin vapaa valinnoissaan, pysyvyys kehossa ja olemisessa sekä tavat ohjaavat ja tuovat turvaa ja ihminen tarvitsee tuekseen pysyviä käytänteitä. Taustalta pysyvyyteen täytyy löytää tietoa, jossa loogisuus näkyy ja ihminen voi luottaa siihen. Leikkiminen ei ole kiellettyä, voimme nauraa, laulaa ja soittaa. Mutta jos annamme irrationaalisuuden johtaa, jäämme mielen ja tunteiden vangiksi. Irrationaalista tietoa tulee osata selittää. Luovuuskaan ei ole ihmisessä itsetarkoitus, vaan kokonaisuuden suoja ihmisyyteen. Sanaankaan ei voi alistaa, kultainen keskitie on löydettävä.

Raija