RAJAT, PAHUUS JA VASTUU

Elämässä vaan näyttää siltä, ettei tuota pahuutta saada aisoihin. Kuinka surulliseksi tulenkaan, kun kerrotaan koulukiusatuista, ja kiusaajaa ei saada kuriin. Taustalla voi olla tunteet, tavat, vertailu, huono itsetunto, kiusaajalla on kiusaaja jne. niin monia syitä on olemassa, aina on tutkittava asiaa yksilöllisesti ja lauman voimana.

Rajat ovat yksi tärkeimpiä asioita oppia itsessään, yhteisörauhan vuoksi, mielekkyyden vuoksi, rajoja on asetettava eri asioihin eri tavoin, se on meidän suoja elämälle. Mutta se ei ole ongelmatonta. Minulle vaikea asia elämässäni on ollut ja on väkivalta. Niinpä työssäni päiväkodeissa olen puuttunut väkivaltaan, ja olen saanut siitä rangaistuksen, rajaa ei ole saanut asettaa. Olen asettanut rajan koskemattomuudelleni, siitä on rangaistu. Niin yksilö- kuin yhteisövaltakin voi olla brutaalia. Kun lähdetään tulkitsemisen tielle, se on loputon suo, mielikuvat tuottavat uusia totuuksia, valta vääristää asioita. Siinä mielessä olen positiivisen hierarkian ja kuningaskunnan kannattaja, ja brittiläisen ideologian hyväksyjä, että kuuleminen on parempi tie toisen kunnioitukseen kuin valta toiseen nähden, tai tunnereaktioiden kautta valta-asema, järjestelmillä pelaaminen. Tasavalta ei takaa oikeuksia, jos kuninkaatkin voi olla diktaattoreita, kuten me kaikki ihmiset asemasta riippumatta.

Persoonallisuuteen hyökkääminen on kovin yleistä, ei osata erottaa persoonallisuutta ja tekoja. Kun haluan tuoda esille väkivallan ja tuomitsemisen, kiinnitän huomion tapoihin, jotka ovat useimmiten monien asioiden summa. Pidän niitä enemmän opittuina kuin persoonallisuuteen liittyvänä. Mutta en kiellä persoonallisuutta, minulla ei vain ole kompetenssia sen ymmärtämiseksi riittävästi.

Eräs merkittävimmistä ihmistä vaurioittavista tekijöistä on tunteidensa käsittelemättömyys. Kyllä tunteille tulee myös antaa rauhaa, eikä niitä kaikkia ole pakko analysoida, mutta on tunteita, jotka vaurioittavat itseä ja muita. Jos jännite tunteiden syntymässä nousee liian korkealle, se aiheuttaa heijastamisen toisen ihmiseen peilisolujen kautta. Pahimmillaan käsittelemättömät tunteet aiheuttavat riippuvuuden, jossa jännitteeseen sitoutunut tapahtumakuva alkaa toistovimman, ihminen on kuin pirun riivaama, eikä saa hallintaan ajatuksiaan eikä tunteita. Tällöin tie tuosta poispääsyyn on loogisuuden kautta oppiminen kokonaisuudesta osiin, mielikuvahahmon synnyttäminen oman luovuutensa avulla, ettei jännite hallitse. Siksi pidän kuuntelemista tärkeimpänä vuorovaikutuksen onnistumisessa, sillä sanojen kautta saavutamme enemmän sitä kokemusta mitä toinen kokee, ja myötäeläminen onnistuu. Kun alamme heijastamaan ja tulkitsemaan toisen tunteita, menemme metsään.

Tunteitaan käsittelemättömiä ihmisiä on osunut elämääni kohtuuttoman paljon. Valitettavasti heillä on ollut uskonnollinen tausta. Minulle on sanottu, olet saatanasta ja vääräuskoinen, skitsofreenikko, muutat faktat fiktioksi jne. puhumattakaan niistä ilmeistä ja eleistä jatkumoina tulevina, joissa on ollut mukana aliarviointia ja halveksuntaa kykyihini nähden. Keho muistaa. Minulla ei ole heikko itsetunto, mutta en vain hyväksy huonoa kohtelua. Jo Freud sanoi aikoinaan, ettei itsetunto liity käytökseen, kimpaannun kohtelusta. Kun tällaista mitätöintiä kuulee vuosikymmeniä, ja yrittää antaa anteeksi ja ymmärtää sanojaa, tulee vain rajat vastaan, ja ei jaksa, kun ihminen ei mene itseensä, jatkaa ja jatkaa. -68 vuonna, kun kävelin tuntemattomalla seudulla tulin tuntemattoman toimesta raiskatuksi kahden miehen avustamana, ja minua pidetään yhä syyllisenä, ja tuo syyllisen rooli tuo vihan ja tuomitsemisen muiden taholta. He katsovat oikeudekseen leimata minut mielen vikaiseksi. Olen siitä surullinen heidän puolestaan.

Raija