MINÄKUVIEN SAARISTOSSA

Ihmiskuva, minäkuva, ihmiskäsitys, näitä riittää, määritelmiä ja jakautumia eri näkökulmiin. Minusta näyttää siltä, että minäkuvat ovat syntyneet vallan ja oikeuden näkökulmasta, ei niinkään todellisuuden. Minäkuva on paljolti mieskulttuurinen, koska valtaa ja oikeuksia on enemmän miehillä. Minään kuuluu oleellisesti tahto ja halu, ja ellei näitä ole, minuus muodostuu erilaiseksi, toisella lailla toimivaksi, refleksiiviseksi, kauhun ajamaksi, kehoaistimuksilla toimivaksi jne. Ihmettelen suuresti, miksi minuuksia kuvataan vain ikään kuin persoonallisuuksien kautta. Mitäpä olisi pelkominuus psyykkisen puolustuksen kuvajaisena, kehominuus urheilun tuloksena, taideminuus aistihavaintojen syntymänä jne. Minuudet eivät olekaan todellisuudessa kokonaisia, jossa niiden osat vaikuttaisivat toisiinsa kehittäen kokonaisena toimivaa kehoa, mieltä, kieltä ja tunteita.

Osittain on onni, että minäkuvista tieteessä on tullut ikään kuin keskiluokkainen, hyväosaisen hypoteesi alkujaan ja lopulta todistettua näkemystä. Hyväosainen on kuin sanan merkityksellisyyden syvä ydin, syntyy myös hyväosaisuus ihmisyyden kokonaisuuteen toimivana minänä. Tutkimuksissa kummasti minän halu ja tahto tulee kuvaan, kun on tietämättömyyttä minän osien vaikutuksesta, tietoa ei ole ja toisaalta koeolosuhteet luovat mahdollisuuden siihen.

Viime viikolla erästä rehtoria haastateltiin uuden opetussuunnitelman valossa. Lukioihin on tullut ongelmaksi, että oppilaat valitsevat pitkän matematiikan saadakseen pisteitä yliopiston pääsyvaatimuksiin. Oppilaiden liikuntatunnit olivat vähentyneet merkittävästi, samoin taideaineet. Matematiikka on aine, jolla myös ajattelukykyä kehitetään, se myös sopii maailmankuvan jakoperusteisiin markkinataloudessa. Mutta jos ainoastaan matemaattinen ajattelu kehittyy, se vie järjen ylivoimaan, tunnekokemukset eivät auta taustalla, eikä sitoutumista synny kokemukseen kokonaisesti kokevana, tunnesidosta, mikä on taustalla myös haluun ja tahtoon. Ihmisestä voi tulla kylmä ja laskelmoiva. Taideaineet synnyttäisivät tunteita, auttaisivat luomaan uusia näkemyksiä ja näkökulmien kehittymistä, puhumattakaan liikunnasta, joka aktivoi monella tasolla ihmistä.

Sisäisen minuuden toiminta tuo ihmiseen sisäeritystoiminnan, joka mahdollistaa aineenvaihdunnan, rauhas- ja eritetoiminnan ja elimistön aktivaation. Kun minuutta ei saa syntyä pelkojen maailmassa ja ympäristön vaatimassa olemisessa, on vain pelon ja kauhun kautta kehittynyt fyysisen ja psyykkisen puolustuksen minuus, niin mitä tapahtuu kehon terveydelle. Joskus nuorena kun menetin minuuteni, muistan kun ajattelin, mitä kehossa tapahtuu aineille, joita ei enää sisäelimistön tuottamat aineet toiminnallisesti yhteytä ja suo vuorovaikutteisesti elävää elimistöä, koteloituuko silloin aineet elimistöön, kun vain suuret kehoelimet toimivat, minulla ainakin lihakset jäykistyivät toimimattomaksi ja pelkäsin, että jäykistynyt lihas tuottaa syöpää.

Jos kristikunta ei olisi mennyt ja ajautunut vain vallan ja palvonnan maailmaan jumaloppiensa kanssa, ehkä se olisi löytänyt sen kaikkein tärkeimmän, yhteyden ihmisyyden suhteessa Jumalaan tärkeimmäksi. Jos tiede ei olisi katsonut maailmaa ainoastaan materialistin silmin, ehkä se olisi tavoittanut ihmisen henkisen puolen osuuden hyvinvointiimme ja ihmisenä kasvamiseen, terveyttä.

Raija