Minulle
kuolemasta on tullut läheinen. Siksi, että olen usein rukoillut pois pääsyä
elämäni suurista kärsimyksistä, en vain jaksa kestää ihmisten suurta pahuutta. Jostain
syystä näen kuolemia etukäteen, niin nytkin kaksi ihmistä viimeisen kuukauden
aikana, ihmiset joita olin kohdannut, minä näin heidät kuolleena. Se vaan tulee
ajatuksiin. Ajattelen, että Jumala haluaa lohduttaa minua kestämään kärsimystä.
Kun suru tulee, olen opetellut surun kohtaamista, kuuntelen henkilöön liittyvää
musiikkia, ja niin kyyneleet alkavat virrata ulos. Kun on paljon kärsimystä,
siitä syntyy väkisin ahdistusta, kun on kasvanut rakentamaan hyvää, oma ihanne
on kaukana realismista, ristiriita aiheuttaa jännitteen.
En ole
koskaan voinut hyväksyä sitä, että kertoisin etukäteen näkyjäni. Se ei ole
minun tehtäväni. Minä en voi selittää Jumalan tarkoituksia, en halua todistaa
niitä, sillä minulle Jumala on tuntematon. Minä voin yrittää ymmärtää uskossani
Jumalan tarkoituksia, mutta en ylentää itseäni niin, että alkaisin sitä
todistaa. Näyt ovat minun uskoani varten. Tieteen tehtävä on todistaa näkyvät
asiat. Ensimmäisen käskyn noudattaminen vaatii uskollisuuden pyhälle, minkä
haluan olevan koskemattoman.
Miksi minä
näen sitten etukäteen? Koska minulle Jumala on rakkaus, ja rakkaus tuottaa
hyvää, kärsimyksen vähentäminen kuuluu siihen. Jumala ei ole antanut minun
kärsimyksiäni, sen tekevät ihmiset, jotka haluavat valtaa, ja hallita muita.
Osa kärsimyksistä on luonnollista, osa kärsimyksistä on tuotettu suunnitellusti
ihmisten vallanhimon vuoksi.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti