TOINEN IHMINEN

Tarve toiseen ihmiseen on muuttunut niin kummalliseksi, ettei siinä ole enää mitään luonnollista. Näyttää siltä, että ainoa vetovoimaisin tekijä on seksuaalisuus, ja sekin muuntunut niin erikoiseksi, että on olemassa vain yhdenlaista seksuaalisuutta, yliaistillisuuden tuomaa, ei välittämisestä ja rakkaudesta syntyvää. Vuorovaikutuksesta on tullut valtataistelua, jossa vain omat itsekkäät tarpeet on huomiossa.

Yksi sosiaalisista teorioista on se, että ihmiselle toinen ihminen on peili. Jari Sarasvuo sanoi Kesäterassin haastattelussa, ”ainoa keino tutkia itseään on tutkia elämää eli toisia ihmisiä”. Tämä teoria on kerta toisensa jälkeen todennut, että ihminen näkee toisessa itsensä. Eikö olisi hyvä nähdä ja kuulla toista? Onko toinen ihminen vain ihmisen itsekkyyden vuoksi väline, jota hyväksikäytetään kasvamisessa? Kyllä itsetutkiskelu on parempi vaihtoehto, löytää omat tunteensa, etsiä oman ihanteensa ja tavoitteensa välinen ristiriita todellisuuteen nähden ja huomata kuinka paljon se aiheuttaa tunteita, jotka vaikuttavat toisiin ja itseen, ajatuksiin joista käsin tekoja tehdään.

Eikö riitä, että meillä on suu puhumista varten, sanat selityksinä, korvat kuulemista varten, ja silmät näkemistä varten, kosketuskin on sanoja. Mitä varten toista ihmistä täytyy käyttää hyväksi omiin tarkoituksiin, sillä loppujen lopuksi tuo peiliteoria on vallan teoriaa, joka ruokkii vaan vahvoja, heidän pyrkimyksiään, jossa tulkitaan toista ihmistä omien arvojen, ihanteiden ja kokemusten valossa. Teoria on totta, sen on luoneet ihmiset, mutta sen ei tarvitse olla tavoite. Ei siinä ole kysymys toisen ihmisen kunnioittamisesta. Pitääkö kulttuuriset tavat tuoda ihmisten välisiin suhteisiin, jossa on sitten vain hierarkkisia valtamekanismeja toisten alistamiseen, eikä todellista välittämistä ja rakkautta.

Me ihmiset kaikki olemme erilaisia ja kiinnostumme lapsuudessa hyvin epämääräisesti ja sattumanvaraisesti sekä olosuhteiden mahdollisuuksina asioihin. Muistan lapsuuden sisariani, jotka olivat kaikki hyvin erilaisia, ja se on ollut minulle rikkaus, josta olen oppinut paljon. Yksi oli hyvin toimelias, ja aina tekemässä jotakin, yksi lauloi jatkuvasti, yksi kertoi tarinoita, yksi oli vihainen, joku itki usein, joku käytti valtaa jo nuorena, erityisesti pojat, koska miesvalta kuului aikaan. Itse olin kovasti leikkiväinen, mikä on ajattelun viitekehys. Kasvatuksen ja opetuksen tarkoitus on tasapainottaa erilaisia osaamisalueita, ja suuressa perheessä siitä tuli mahdollisuus oppia, kun sitä oli kaikissa. Korkeampana tavoitteena ihmisyydessä on saada hyvyys, kauneus ja totuus kukkaan.

Raija