YHTEISÖN IKONIT

Goffman kuvaili yhteisön valtamekanismeja roolien kautta. Lyhyellä oppimäärällä roolit on annettuja ja otettuja, virallisia ja epävirallisia. Rooleista erilaisena pidän ikonisointuneita kohtaloita, joissa ihmisen rooli on kuin totuudeksi lukittu. Se on myös syrjinnän oleellinen muoto. Siinä tämä ikoniksi muutettu henkilö ei saa samoja oikeuksia kuin muut yhteisön jäsenet. Hänet voidaan palkita sekä hyvässä että pahassa, mutta kumpikin omanaan, eikä samassa henkilössä nähdä hyvää ja pahaa. Leimattu henkilö tuomitaan asioista, joista muita ei tuomita, häntä kiitetään asioista, joista muita ei kiitetä.

Tämä ihmisten erottelupolitiikka on kuin rikoksien suojaamista ja kilpailun yliarvostamista. Niissä ilmenee sekä totuuden mukaisia tekoja, että mielikuvituksesta syntyneitä, tarinatyyppisiä ja asenteilla ylläpidettyjä muotoja, jossa yhteisövaltaa käytetään asian ajamiseksi. Yleistyksenä on paljon käytetty järjetöntä kaikkiko kysymystä. Valtavyyhdessä ilmenee johtamista. Yksi henkilö, vainoharhainen tai ylevyyteensä rakastunut ottaa kohteen, jonka hän ikonisoi yhteisön henkilöiden avulla.

Ikonisointunut ei pääse leimastaan eroon. Kun minut nuoruudessa suljettiin puheoikeuksista, se on yhäkin arkipäivää, tietyt henkilöt haluavat sulkea suutani, suojellakseen rikoksen salaisuutena pysymistä.

Sama henkilö antaa ensin itse esimerkin teollaan kohteelleen ja sitten kun tämä on oppinut sen, ja toteuttaa sen elämässään, hallintaan pyrkivä leimaa sen sitten julkisesti ja häpäisee kohteen tai ylistää korkeuksiin. Näyttää siltä, että tässä on kysymys persoonallisista piirteistä. Yleviksi itsensä kokevat ottavat hyvän ja pahan itsessään toisen henkilön kautta näkyväksi.

Ikoneiksi joutuminen on siitä vaarallista, että yhteisö ei anna tilaa vuorovaikutukseen, vaan nostaa henkilön jalustalle tai pudottaa kuiluun, josta ei pääse ulos. Nämä voivat kestää vuosikymmeniä, asenteina satoja vuosia. Nämä ovat valtataisteluiden synnyttämiä ongelmia, joissa ei näyttäisi olevan ulospääsyä. Asian tiedostaminen on yksi tie auttaa ikonisointuneita.

Raija

Erving Goffman (11. kesäkuuta 1922 Alberta – 19. lokakuuta 1982 Philadelphia) oli syntyjään kanadanjuutalainen sosiologi ja kirjailija, mutta hän työskenteli enimmäkseen Yhdysvalloissa.

Goffman on tunnettu kuvauksistaan sosiaalisen vuorovaikutuksen luonteesta ja sen evidentiaalisuudesta sekä sosiaalisesta läsnäolosta. Hän käytti useissa teoksissaan dramaturgista lähestymistapaa ja kuvasi sosiaalista kanssakäymistä itsensä esittämisenä. Goffmanille ihmisen identiteetti ei ollut pysyvä, vaan alati muuttuva.