INTOHIMOISESTI

Nyt on ollut tapetilla monissa median viestimissä intohimo. Luin juuri Minna Marshin kirjan Intohimo. Minna sanoo, että rakkaus tuo rauhan, ja intohimo ilon.  Yle puheella Minna sanoi, että joku mies oli sanonut hänelle, että mies vaistoaa naisen seksuaalisuutta, kun se on hehkeimmillään, ei juuri noilla sanoilla, mutta näin tulkittuna.

Uskon, että nainen on hehkeimmillään 40 – 50 vuoden iässä. Hän on oivaltanut syvemmin itsensä kokonaisuutena. Muutoinkin Minnan kirja on kuin laulu vapaudesta ja rohkeudesta, johon tarvitaan puolestapuhujia. Suosittelen kirjan lukemista.

Reilu parikymmentä vuotta sitten olimme tyttäreni kanssa Etelän matkalla. Päädyimme maalaismarkkinoille, jossa oli joka kulmalla pilapiirtäjiä. Sanotaan, että taiteilijalla on kyky nähdä herkimmin ihmisen piirteitä. Taiteilija oli piirtänyt kuvan minusta, johon hän oli tehnyt logon, ja kirjoittanut sisälle, seksipommi. Miten hän näki minussa sellaista? Olin pukeutunut löysään trikoomekkoon, ja täysin meikkaamattomana istuin hänen edessään. Oliko hän mies, joka Minnan sanoin näki seksuaalisuuden viehättävyyttä, vapautuneisuutta.

Joskus parikymmentä vuotta sitten kirjoittelin yhteen lehteen kolumneja. Muistan, kuinka analysoin silloin viehättävyyden ja seksuaalisuuden ilmentymää. Eräs opettajani sanoi kerran, että ihminen löytää aina toisessa heikkouden, jonka hän raatelee. Tuolloin ja nytkin ajattelen, että ulkoinen hehkeys voi olla punoittavaa verenvoimaa kasvoilla, mikä syntyy psyykkisen puolustuksen voimasta. Eli tällöin mies näkee naisessa heikkouden, ulkoisissa piirteissä, jota hän haluaa hallita.

Todellinen vapaus kahden ihmisen välillä ja seksuaalisuudessa lähtee luottamuksesta ja turvallisuudesta, terveestä sellaisesta. Silloin ihminen voi antautua toiselle niin, että aistimukset loihtivat yhteyden, jossa he kokevat olevansa yhtä, aistimusten riemusoitto kehosta irtaantumiselle, henkinen yhteys.

Aivan toinen laji intohimoa on arvojen sisäistyminen. Kun menetin nuoruudessa itsemääräämisoikeuteni toisten valheiden vuoksi, totuudesta tuli minulle vahva vaikute ja myös vaatimusten periaate, jossa en ole perääntynyt. Kuinka herkästi sanotaankin, että jokainen näkee totuuden omanlaisenaan, mutta silloin mieli on luonut omista kokemuksistaan mielikuvia. Aistimus havaitsemisessa on kuitenkin yhä totta, niin kuin se on tapahtunut.

Raija