YLISEKSUAALISUUS

Seksuaalisuutta on tarkasteltu enemmän miehen näkökulmasta kuin naisen. Se on tieteellistetty ulkoisesta havainnoinnista käsin. Itse nostaisin pintaan enemmän kulttuuriset näkökannat kuin sisäsyntyiset psykoseksuaaliset näkemykset, joita ovat; oraalinen, anaalinen, fallinen, latenssi ja genitaalivaihe. Freudin aikoihin, kun teoriat luotiin, vallitsi pelon ilmapiiri, joka toi liikaa jännitteisyyttä kehoon, ja sitä on myös tarkasteltava siitä näkökulmasta.

Seksuaalisuutta on tarkasteltu mielen kautta, kun sitä voi tarkastella myös hormonivaikutusten kautta. Tosin se on ikävää, että ravintoketjut on niin kemiallisin keinoin aktivoitu, että se muuttaa jopa sukupuoltakin toiseksi. Psykoseksuaalisessa kehityksessä ikään kuin tarkkaillaan mielestä syntyvien tuntemusten kehoon tuomaa jännitettä, ja siitä syntyvää aistimusta mielihyvänä, joka sitten purkautuu seksuaalisuudeksi. Mielihyvä on kuin jännite, joka purkautuessaan tuo vapautumisen nautintoa.

Pari päivää sitten katsoin seksuaaliriippuvaisten ongelmia toimittajan näkökulmasta, asian esittelynä. Heidän on pakkomielteisesti etsittävä seksuaalista tyydytystä aktivoituvan mielen jälkeen ja se on jatkuvaa reaktivaatiota. Riippuvuus mielessä synnyttää tarpeen.

Kyseenalaistan kokonaan tuon psykoseksuaalisen kehityksen. Mielen levottomuus ja jännitteisyys eivät ole laisinkaan seksuaalisuutta, johon ei tule hakea tyydytystä, vaan mielen häiriö kehityksessä. Valitettavasti nykyiset kasvatusmenetelmät tukevat tätä kehitystä, koska ei ole aikaa eikä tietoa syvemmistä mielen tapahtumista. Lapset kehittyvät mieliriippuvaisiksi, ja jännitteinen kehitys tuo seksuaalisia piirteitä. Hormonaalisessa kehityksessä vasta toisen ihmisen läheisyys nostaa seksuaalisen kokemuksen pintaan, eikä kuten mielen häiriössä se on koko ajan läsnä. On luonnollista, että lapsessa esiintyy pelon jälkeisiä jännitteitä, ja ne tulee hyväksyä, sillä mieli tulee yhä enemmän riippuvaiseksi, jos pelko kielletään.

Mielen häiriö ja yliseksuaalisuus voidaan ennaltaehkäistä hyvällä tunnehoidolla. Se alkaa jakamisessa, yksilöllisen kehityksen turvaamisessa, jossa aikuinen vapauttaa lapsen hyvällä kohtaamisella, keskustelulla ja katseella, kantamalla liiallisen taakan lapsen mielestä, sen jota lapsi ei ymmärrä, antaen tukea lapselle hädän hetkellä. Mielen jännitteet eivät nouse iholle, josta lapsi niitä sitten tutkisi, hätä, joka tulee levottomuutena ulos. Tämä ei ole seksuaalisuuden kieltämistä, vaan sen liiallisen voiman yllyttämiseen estämisestä.

Psykoseksuaalinen kehitys on kuin pakkopaita, jonka yhteiskunta pakottaa kilpailun ja kiiman ylläpitämiseksi yhteisöissä. Täydellisemmillään ja kauneimmillaan seksuaalisuus on kahden ihmisen iloa, jossa nautinto syntyy toisesta, eikä itsestä mielihyvän takaa. Se on taivaallista.

Raija