Paul Tiililä
kirjoittaa tänään Aamulehden mielipideosastolla, kuinka vanhukset ovat jäämässä
jalkoihin kehityksestä, teknologia pyyhältää ohi suihkukoneen vauhdilla. He,
vanhukset, haluaisivat nähdä ihmisiä kasvotusten, kohdata vanhalla mallilla,
jos niin sanoisi.
On todella
turhauttavaa, kun media hehkuttaa suuria kehityskaaria, kuinka kaikki on nopeaa
ja älykästä, kehittynyttä ja parempaa kuin ennen. Kuka uskaltaisi sanoa, että
moni asia hoituu hankalammin ja hitaammin. Juuri niin, koska työssä on useimmiten
enää alle neljä kymppisiä, jotka eivät aavista vielä, miten koko elämä muuttuu
vanhetessa. Kehityksessä on menty taaksepäin ihmisen kohdalla.
Ihminen ei
yksinkertaisesti ole kone, joka raksuttaisi älyllään mestarillisesti tuotannon
ja voittojen tahdissa. Ihminen tarvitsee aikaa kohtaamiseen. Moni TV-ohjelma on
puhekerronnaltaan jo niin nopeaa, ettei ehdi saada selvää sanoista, sitten ne
keksivät vielä selkokieliset uutiset meille hitaille. Professori Markku
Niemivirta vastasi taannoin, että artikulointi on selvästi heikentynyt nykyopiskelijoilla.
Kun
älyteknologia ja tehoajattelu ajetaan tähän pisteeseen, mitä se nykyään on, yhä
ongelmallisemmiksi nousevat ihmissuhteet. Koulukiusaaminen on huipussaan,
nuoret tarvitsevat kohtaamisiin tunteita. Asenteet ja julkitieto johtaa
näkemyksiä, ihmistä ei enää kohdata, tunteet eivät ehdi mukaan kokemukseen.
Tilalle tulevat varjotunteet, jotka negatiivisina alkavat johtaa kokemuksiamme,
ne seitsemän kuolemansyntiä. Ihminen ei ehdi saada kokemaansa haltuun, tutkia
sitä, mitä kokee, vaan sosiaalisen sirkuksen asenteet ja yleinen mielipide
tallaa ne piiloon alitajuntaan.
Ihmisoikeudet,
ne ovat enemmän kuin someaika mahdollistaa. Me todella tarvitsemme kohtaamisia
kasvoista kasvoihin.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti