AITOUS JA TUHOUTUMINEN

 

 

Joku kirjoitti jossain joku aika sitten, että epäaitous ärsyttää. Ajattelen, että sekä aitous että epäaitous ärsyttävät toisissamme, sillä enimmäkseen ihmiset peilaavat omia kokemuksiaan. Pieni ärsyyntyminen on jopa hyväksi, kun aggressio hieman nousee, niin se tuo aktivisuutta ja liiallinen taas kehittää vihan ja syöksee inhon markkinoille vallan himoitsemiseen. Minua ärsyttää liian kiltit, liikaa kauneutta tyrkyttävät, kaunopuheiset, niin ettei särmää tahdo näkyä missään. Olen ollut itse liian kiltti, totellut liikaa, vastustamisesta olen saanut julmia rangaistuksia, olen ollut joskus aggressiivinen ja omatuntoni on soimannut. Jokseenkin kysymys lienee siitä, että kauneususkomukset eivät vastaa sitä todellisuuttani mitä näen ympäristössäni, eikä varmaan monen muunkaan kohdalla.

Filosofi Martin Heideggerin teoriassa asioilla on aina vastakohtansa. On tunteet ja tunteeton. Pitkän ajan väkivallan alla eläneenä koin tunteettomuuden kauden, eli elin kauhun alla, mikä sinällään tunne, mutta katsoessa sitä kokonaisuudessa, kehon ollessa jatkuvassa puolustustilassa, tunteet eivät tule tietoiseksi, joita voisi itsessä käsitellä, sillä kauhu tuhoaa kehollisesti aistimukset hajottamalla, kuten minulla. Joskus ne voivat olla myös torjuntaa psykologisesti ajatellen, jos valintaoikeuksia on. Elämäni opetti minut löytämään sisäiset minuuden syvimmät tunteet vanhempana ja analysoimaan niitä tarkemmin, ja omituisesti kärsimykseni oli suoja, psyykkinen puolustus suojasi sisimpääni, mutta oli erittäin raskas, mitä en soisi kenellekään. Kärsimystä tulee aina vähentää, ei tuottaa sitä.

Aitous on kuitenkin aina läsnä, vaikka se olisi jotain osaa minuudesta näkyvänä, aggressiot, toiminta, kielikeskeisyys. Epäaitoudesta puhutaan siinä mielessä, että harmonia on kadoksissa, on ristiriitaa kokemuksessa, puheissa, reaktioissa, tunnevaltaisuudessa. Ihminen ei ole aina tietoinen ristiriidoista, tavoitteet voivat olla jatkuvasti esillä, sisäinen minuus kadonnut, eikä yksilö välttämättä saa kosketusta omiin tunteisiinsa. Tämä on hyvin yleistä, sillä kulttuurien kehitys on juuri perustunut erillistämiseen erilaisuuden menettämisenä, jakautunut osiin minuuden suhteen, yksilön kokemuksia ei arvosteta tunteissa, sisäistä viestiä kokemuksesta, vaikka tutkimusta on paljon. Sitä ei vaan arvosteta, koska ihmisiä halutaan hallita näiden oppien kautta antamatta ihmiselle itsemääräämisoikeutta. Itsemääräämisoikeus on mielenterveyden perusta, ellei sitä ole, mieli sairastuu.

Taustalla on sekä psyykkiset yksilön kehitysongelmat, oppimisen yksipuolisuus ja ehkä suurin vaikuttaja on ylivalta toiseen nähden, mikä juuri periytyy hierarkkisen yhteisöjärjestelmän jälkitautina. Kohtelu jättää niin pahoja jälkiä, että keho oireilee, vaikka ajatukset olisivatkin ihan kohtuullisia ja fiksuja. Näihin ristiriitoihin yksilöt reagoivat ja turvallisuudentunne heikkenee, luottamus rakoilee ja se aiheuttaa hämminkiä ja epävarmuutta. Elämme luulojen erämaassa, kun pitkittyneet ongelmat seuraavat seuraamistaan, traumat toistavat itseään.

Monissa ihmissuhteissa näkee, että ajattelu ja tunteet ovat heijastuksia piilossa olevista asioita. Kun jonkun ihmisen itsetuntoa heikennetään yli äyräiden, pelolla, häpeällä ja syyllisyydellä, kun alistamalla vaikuttaja alistaa henkilöä, tämä tulee esiin alistetulla toiseen ihmiseen vaatimuksena, hän ei saa ollenkaan tehdä virheitä, vaan hänen on oltava täydellinen alistettuun nähden. Ihmiset käyttäytyvät eri lailla eri ihmisiin, peilautumiset ovat erilaisia, olosuhteet, tilanteet, roolit. On yksilöllisiä ja/tai yhteisöllisiä rooleja ja oppeja sekä käytänteitä. Nainen vaietkoon seurakunnassa, asustaa monessa perheessä, uskonnot tuhoavat perheitä, jos monet muutkin teoriat ihmisen oikeuksista sukupuolien tai roolien kautta, toimintojen yksipuolisuutena, ilman oikeuksia itseensä yhteisövallan alla. Roolit ovat myös osittain suojaavia oman tietoisuuden valossa, osata ja ymmärtää asiaa, mutta voivat viedä ylivaltaan.

Niin yksityishenkilöt, yhteisöt kuin ammatti-ihmisetkin joutuvat monien kokemusten ja opetusten vaikutuksesta kantamaan syyllisyyttä, vaikka eivät ole syyllisiä, vain koska ihmiset eivät kykene kohtamaan omia tunteitaan, vaan siirtävät ne toisiin, ammattikielellä transferoivat. Lääkäriä haukutaan, kun ei kestetä esim. oman sairauden kertomista, opettaja on syyllinen kodin kasvatusongelmiin, sosiaalityöntekijä saa osakseen tuomiota puuttuessaan perheen valtaongelmiin. Eriarvoisuus on pahimpia hierarkkisuuden jäänteitä, toinen alkaa tarkkailijaksi virallisesti ja/tai epävirallisesti, eikä luonnollista virtaavaa vuorovaikutuksiin synny.

Elämäni parhaimpia oppimiseen tuli psykologian opettajalta kymmeniä vuosia sitten, ihminen löytää toisesta aina heikoimman kohdan ja iskee siihen, tiedostamatta tai tiedostaen. Tunteiden projisoiminen ja vian näkeminen aina toisessa ei rakenna hyvää, eikä suojele ketään. Aina löytyy ihmisestä heikkoutta, johon voi iskeä, silloin on parempi miettiä omia oikeuksiaan, onko vain toisen arvostelija. Kaikissa meissä on heikkoutta ja vahvuutta. Jos ja kun yksilö näyttää vahvalta itsepuolustuksessaan lyöntien jälkeen on häpäisevää nimittää häntä narsistiksi, vaikka se kuinka nousisi pintaan kehollisena voimakkuutena ja odottamalla hänen romahtamistaan ikään kuin nöyryyden merkkinä. Arviot voivat olla hyvin yksipuolisia ja yhden käsitteen alle kulkevia. Herkästi sanotaan, sinulla on heikko itsetunto, kun on selkeästi tehty väärin ihmistä kohtaan. Asioista nähdään vain pinta, eikä tieto kulje, tietoisuus ei ota vastaan ja on mukava uskoa kauniiseen tarinaan. Ei syyllistämistä pidä harrastaa, se on inhimillistä ja kuuluu vastuun ottamiseen, rehellisyys tuo voimaa ja vapautumista. Näennäiset anteeksipyynnöt tekevät pahaa jälkeä ja kosto elää. Valhe jää elämään totuutena ja sanansaattaja eristetään yksinäisyyteen. On helppo syyttää toista, kuinka hän loukkaa, ei ole asiallinen, puhuu vääristä asioista, ymmärtää väärin, tuntee väärin ja kaikkea muuta, mitä ei itse haluta kohdata ja haluta kokea itseään erehtyväisenä. Jos ja kun näkee vain itsensä hyvänä, ihastuu omaan kauneuteensa, silloin rumuus on etsittävä muualta. Kuitenkin tuo tunteiden kohtaamattomuus ja valhe on huomattavasti raskaampaa kuin elää totuudessa. Silloin kun rasitus on liian suuri, ihmisen psyykkinen puolustus luo kauniimpaa tarinaa tapahtumista ja kokemuksistaan ja se on raskas taakka, jossa ihminen uupuu yhä enemmän, tätä ei pidä sekoittaa positiivisiin kokemuksiin, mikä on kokonaisvaltaista hyvinvointia. Jossain vaiheessa pitäisi aikuistua ja oppia tuntemaan omia reaktioita.

Joskus voi olla niin, ettei ihminen pääse ulottamaan kokemuksiaan tunnepuolelle ja mielen kokemuksiin, on vain kielellistä muistia, matemaattisia kaavoja, ja/tai pelkästään toiminnallisia tapahtumia.

Psykologian tutkija Stanley Milgramin tutkimukset todistaa kuinka raadollinen ihminen on, hän on valmis tappamaan käskystä. Syrjintää syntyy, kun toiset ovat tarkkailijoita ja/tai asema suo oikeudet valtaan alistaa muita.

Sosiaalityössä joutuu kohtaamaan kovin paljon erilaisia käytännön ongelmia, mutta myös psyykkisiä, mitkä ovat huomattavasti vaikeampia. Eräässä perheessä työssäni toin esiin lapsen pahan oireilun ja ilkeyden toisia lapsia kohtaan, työskentelin päiväkodissa. Ensimmäinen reaktio vanhemmilta oli, ”meillä ei ole mitään ongelmia, sinä aiheutat kaikki ongelmat”, psykologinen kieltovaihe. En halunnut aiheuttaa lisää ahdistusta ja sanoin, että tehtävä voidaan keskeyttää, jos minä aiheutan kaikki ongelmat. Pyydettiin anteeksi molemmin puolin aiheutunutta pahaa oloa. Perhe kertoi myöhemmin, etten halua tavata heitä, alkoi valhevaihe, koska he eivät kyenneet kohtamaan ongelmaa, he olivat eläneet onnellisuuden, virheettömyyden ja kauneuden kuplassa. Ja oma syyllisyys siirrettiin kannettavakseni, eikä sitä koskaan korjattu, vaan minut syrjäytettiin oikeudesta mielipiteisiin, suljettiin ulkopuolelle. Ammattilaisena minä kestän sen, mutta se oli oudointa, että terapeutti alkoi etsiä vikaa minun käyttäytymisestäni, vaikka otin asian esiin erittäin hienovaraisesti. Syyllistäminen jatkui. Asiat ovat monimutkaisia. Tämä ei tarkoita, että ammattilaisilla ei olisi ongelmia, on vain nähtävä selkeät vääryydet.

Raija