NAUTINNON KATOAMINEN ELÄMÄSTÄ

 

Olen ollut surullinen pitkään, jo muutamia vuosikymmeniä. Olen menettänyt nauttimisen kyvyn viimeisinä vuosina. Kun käyn uimassa, en koe enää nautinnollista aistimielihyvää. Se on laajentanut minun näkemystäni mielen yhteydestä nautintoon, mikä toki on ollut jo aikaisemmin tiedossa, mutta nyt se on konkretisoitunut, pelkkä liikunta ei tuo nautintoa, endorfiinit ovat häipyneet. Minun mieleni on oppimiseen ja vuorovaikutukseen alkujaan kehittynyt, ja merkityksellisyyden kokemus on vuorovaikutuksessa, yhteisöllisyydessä. Medicalisoitunut eli lääkäreiden ihmiskäsitykset, etsisivät vikaa nyt aivojen välittäjäaineiden puutteesta, ehkä tässä dementia kehittyy. Psykologit etsisivät vikaa yksilökeskeisesti persoonallisuudesta.

Nautinto kuolee ja katoaa, kun ihmisen mieli ei saa toimia, mieli, jossa on tahtoa ja halua. Ei pelkkä keho tuo nautintoa, jos ei ilo ole mukana, itseys ja minuus. Aistinautinnossa katsotaan syntyvän endorfiinia, mikä toisi nautinnon. Jokseenkin koen sen enemmän eritesyntymänä, lapsena näin unen, jossa syväsyntyisesti keho tuotti sylkeä suuhun unen kokemisessa. Kun unen kaltainen jatkokehittyminen mielikuvien ja ajattelun muodossa vuorovaikutuksessa toisiin on katkaistu aidosti kasvoista kasvoihin, mieli kuolee.

Vuorovaikutus on puuttunut, se elävä, kasvosta kasvoihin kohtaaminen, toisen tunteiden näkeminen, aito kohtaaminen. Ja nyt sitten etsitään vikaa minusta, kuinka teen kaiken väärin, käyttäydyn sopimattomasti, minulla on vääriä tunteita, vääriä sanoja, vääriä asioita, mitä tuon esiin. Ihmiset ovat päättäneet, etteivät halua kohdata minua, koska heidän mielestään teen kaiken väärin, väärässä paikassa ja he ovat katkaisseet välit. Vuosikymmeniä on onnistuttu kohtaamisessa, kun olen ollut myötäelävä heidän näkemyksiinsä, en ole vastustanut, mutta sitten iskettiin minun kipeimpään kohtaani, valheen tuomaan näkemykseen tapahtumista elämässäni ja puhumiseni mitätöintiin. Toin sen esiin, ja kaikki päättyi, minulle ei enää puhuta, ei vastata, eikä kuunnella.

Kaikki onnistui aiemmin vain siksi, että olin totellut heitä. Heillä on nyt valta valita elämäni, saanko nauttia ja iloita siitä omien näkemyksien mukaan, minun on uskottava heitä, uskonikin on viety. Kun olin kiltti tyttö, leivoin, kudoin, ja kävin shoppailemassa, olin hyväksytty. En aliarvioi näitä, he saavat harrastaa niitä, mutta jos sillä suljetaan pois muut asiat, ne, joista olen kiinnostunut, ja ne onkin väärin ja tuomittavaa. Siitä ei saa puhua, mitä muut tekevät minulle, kohtelua, jonka he ovat armokäsityksessään ja kohtuullisuudessaan luoneet ja ottavat vallan käsiinsä määritellä sen, mitä saan kokea, tuntea ja ajatella. Tätä voidaan helposti luokitella riippuvaisuudeksi, tai vaikka miksi, kun ei haluta nähdä yhteisön tekemää vääryyttä ja rikosta ihmisyyttäni kohtaan. Yhtäkkiä he eivät kestäkään minua, kun sanon jotain omasta todellisuudesta, kun ovat kestäneet vuosikymmeniä, olen saanut vain miellyttää heitä. Mutta valtaa ei saa kyseenalaistaa.

Mielen vaikuttavimpiin tutkijoihin kuuluva, Carl Jung on sanonut, ihmisen mieli lähtee ensimmäisestä katseesta, vuorovaikutuksesta äitiin, vuorovaikutuksen jatkuessa ihmisten välillä, mieli voi hyvin. Mutta näistä on tullut tarpeettomia asioita yhteisöissä, viisaita eikä toisia kuunnella, ei haluta oppia toisten näkemyksien kautta, ei yritetäkään ymmärtää, vaan otetaan itselle valta päättää toisen elämästä, ja rangaistaan julmimmalla mahdollisella tavalla, sulkemalla ulkopuolelle, ja määrittämällä se, mitä ihminen saa olla. Minulle tämä tarkoittaa, että he ovat ylentäneet itsensä Jumalaksi. Eikö ole mitään kiintymystä, välittämistä, itsensä kyseenalaistamista? Heillä on vapaus valita, minä en ole ymmärtänyt vapautta näin, olen halunnut heille hyvinvointia, tiedon avulla kehittyvää minuutta, etteivät he jäisi pakkoroolien vangeiksi, mikä estää ihmisyyden hyvinvointia. Tällä yhteisön menetelmällä mieleni saadaan tuhottua, kun tahdolle ja halulle ei anneta mahdollisuutta. Tämä on täysin Venäjän mallin mukaista mielen tuhoamista. Lukuisissa tieteellisissä tutkimuksissa on saatu selville, kun ihminen suljetaan umpioon, hänen mielenterveytensä tuhoutuu. Pelkkä sanakieli ja näköaistin aktivoiminen itsensä ilmaisussa ei säilytä mieltä, mikä mieli on tunteiden kehto, tunteet lehto, joka elävöittää mieltä. Yksilöstä vikojen etsiminen kuuluu näihin yhteisön menetelmiin, jossa todistetaan, että ihminen tekee virheitä, niin kuin me kaikki teemme, mutta ihmisen uhraamisessa otetaan vain aliarvostetut uhrattavaksi, yliarvostetut polskivat kruunu pään päällä erinomaisuuttaan.

Mielipidejohtajat johdattelevat mielikuvien avulla näitä ihmisten näkemyksiä. Tämä johtaa useimmiten pakkorooleihin, joissa syntyy syntipukkeja, ylistettyjä ja alistettuja, eikä todelliset vaikutteet toimi, syntyy tarinoiden totuus, eikä ihmisten vuorovaikutuksesta tulee totuuteen pyrkivää ja totuutta etsivää.

Kysyn vaan auttaako mitään mielenterveyden hoidossa hoitotakuu, se että yksilöstä haetaan ratkaisua. Eikö yhteisön käyttämä valta mitenkään vaikuta yksilöön. Muutetaanko kaikki riippuvuudeksi ja/tai persoonallisuushäiriöksi käyttäen vain terminologiaa keinona, väistäen todelliset ongelmat, tulisi kokea vain nautintoa itsestä ainoastaan, minulla se syntyy vuorovaikutuksesta. Minä en pysty nauttimaan, mieleni on vuorovaikutuksellinen ja siitä oppiva, tunteeni syntyvät, kun saan olla toisten kanssa. Joskus olin kirjoittajakurssilla, jossa kirjailija sanoi, kirjoitatko vain itseäsi varten, eihän tästä näytekirjoituksestasi mitään ymmärrä. Ei ymmärtänyt kirjailijakaan ahdistustani, että olin väkivallan vuoksi kykenemätön tuottamaan selkeää kieltä, kieli oli sekavaa lausesinkoilua, milloin mistäkin asioista mihinkin. Se kirveellä isku vei kykyäni itseilmaisussa vuosikymmeneksi eteenpäin.

Raija

Seuraava on otettu sivuilta, ”Psykoterapiaa Mikkelissä ja Varkaudessa”, löytyy googlaamalla resilienssikyky. Tämä on ollut viimeaikojen ratkaisu ongelmiin. Näin tämä lähestymistapa hylkää täysin sen todellisuuden, jossa ihmisellä ei ole mitään oikeuksia itseilmaisuun ja osallistumiseen, kun yhteisö päättää hänen elämästään.

Toisilla selviytymiskykyä on luonnostaan enemmän kuin toisilla. Kaikilla se lisääntyy elämänkokemusten myötä ja sitä voi omalla kohdallaan myös kehittää.  Resilienssiin liitetään ominaisuuksia, kuten joustava palautuvuus, kestävyys ja kokemuksista oppiminen. Asiasta kirjoitetaan paljon, hyvä niin. Alla joitakin määritelmiä:

·        Resilienssiin liittyy oleellisesti stressinsieto- ja ongelmanratkaisukyky, optimistisuus, omien voimavarojen tunnistaminen ja kehittäminen, sekä kyky pyytää ja ottaa apua tarvittaessa vastaan.

·        Resilienssi on psyykkinen ominaisuus, jota on toisilla enemmän kuin toisilla. Resilienssi kasvaa iän myötä, kun ihmiselle kehittyy taitoja, joiden avulla useimpia jatkuvasti toistuvia vastoinkäymisiä on helpompi käsitellä. Näitä ovat esimerkiksi ongelmanratkaisukyky, joustavuus, itsesäätelykyky ja optimismi.

·        Resilienteillä on sisäinen halu, motivaatio selvitä vastoinkäymisistä. He tunnistavat oman tilanteensa ja voimavarat realistisesti ja kykenevät käyttämään niitä haastavissakin tilanteissa. Lisäksi he ovat valmiita hakemaan apua muualta, tarvittaessa kääntymään ammattiauttajienkin puoleen.

·        Resilienssi tarkoittaa pärjäämistä vastoinkäymisistä huolimatta.