TUNTEIDEN NEGATIIVISUUS JA POSITIIVISUUS

 

 

Tunteet tarttuvat ihmisestä toiseen sekä kasvokkain että somessa. Erityisen herkästi tarttuvat negatiiviset tunteet. Siksi täälläkin kannattaa jakaa myös hyviä asioita ja ilonaiheita.

Negatiivisuus on kuin emotionaalista tupakointia. Hetken nautinto tekee hiipien hallaa. Ja ympärillä olevat asiat saa passiivisen tupakoinnin haitat. Mutta toimiihan se toisinkin päin. Hyvä meininki olisi niin kuin pullan tuoksua. Nämä kaksi edellistä kappaletta oli suosituilta twiittaajilta.

Negatiivisista ja positiivisista tunteista puhutaan puolesta ja vastaan, mutta ei sitten useinkaan kerrota, miten ne linkittyvät mihinkin. Vanha sanonta on sekin, ettei ole valoa ilman pimeyttä, näin tunteita ja mieltä kuvaillaan, jos ja kun ne eivät ole saavuttaneet mielen vapautta. Tunteista peruskokemuksina pidän surua ja iloa, synnynnäisinä. Sen jälkeen arvot ja kokemukset tuovat ne värittyneinä erilaisiksi tunteiksi, kuten kateus, ahneus jne. ne seitsemän kuolemansyntiä.

Mihin tunteet kohdistuvat, omaan mieleen, jossa kokemus aktivoituu vai esim. asiaan? Jos vaellamme vain omien kokemusten kautta havaiten, ei syvempää ajattelua tahdo kehittyä. Sanoja tarvitaan aina kuvaamaan asioita, ei keskustelua tule tyrehdyttää, sanat ovat välineitä ymmärrykseen. Jos ajattelemme ammatillisesti, ei lääkäri voi mennä omien tunteiden mukana, ei psykologikaan, mutta niitä voi olla, ja ne voivat tulla kuormaksi, jota ei kestä eikä ole selvittänyt omia tunteitaan. Ammatillisesti tunteista voi olla vapaa ja keskittyä hyvään tietoon.

Mielen suojelemiseksi on hyvä olla vapaa tunteiden kokemiseen, kuten Irwin laulaa, ”vain mielen vapaus” maailma on kaunis biisissään. Kun kuulet karmean tarinan, murhan, pedofilian, sorron, kavaluudet tmv. karvat nousevat pystyyn, mutta mielen vapaudessa pystyt kohtaamaan tuon pahuuden, ja nostamaan hyvyyden tunteiden yläpuolelle, näkemään negatiivisuuden samastumatta siihen, ja lähdet mahdollisesti taistoon kärsimystä vastaan, piilottaminen on negatiivista. Me ei voida hävittää tunteita, tiettyyn rajaan niitä on kestettävä, on osattava vapautua ja antaa ajattelulle mahdollisuus kehittyä analyysin tasolle, käyttämään järkeä. Niin positivismi kuin negativismi tunteiden sallimisella tietyin ehdoin voivat estää tunteita tulemasta, ja silloin menetämme ihmisyyttä, ei voi valita kumpaa tahansa, ne ovat tarpeellisia, ja voivat tuhota toisiaan ajautuessaan mieleen ehdollistumiksi. Ne antavat voimaa, mutta niiden ei tarvitse johtaa ajattelua.

Jos mieli on omien kokemusten vuoksi mustaa ja negatiivista, ja on sitä piilotajuisesti itseltä kieltäen, myös niiden kohtaaminen ympäristössä synnyttää negatiivisia tunteita, jos ne on positiivista, silloin positiivisia. Mieleen takertuessaan tunteet muuttuvat käänteiseksi, kauneuden takana vaanii julmuus. Kohtelu on avainsana, sitä kautta tunteet voivat tulla aika inhimilliseksi kokea, eivätkä takerru kehotuntemuksiin ylisaistimuksina erkaantuen ajattelusta. Tunteen voimaa on hyvä laimentaa, etteivät ne mielen kautta liikaa hallitse ja aidot tunteet säilyvät.

Jos ja kun tunteet muuttuvat mielen kautta heijastaviksi, niiden taustalla on useimmiten kaltoin kohtelu, nöyryyttäminen, väkivalta ja osattomuus yhteisössä. Tunteet voi kuolla kokonaan, tai tulla näkymättömäksi, jos yksilöllä ei ole puheoikeutta, ja ihmisoikeuksia laajemmin. Tällöin tunteet aktivoituvat mielen jännitteiksi kehossa ääreishermoston aktivaationa, ja puhutaan kehotunteista. Äärimmäiseen voimakkuuteen tunteiden kohdalla voi johtaa yliminä ja/tai ulkoa tulleet liialliset kontrollit ja/tai muu väkipakoin opetettu, kuten sanakieli liikaa ja liian varhain, ja näin tunteiden vapaalle ilmaisulle ei jää tilaa oppia säätelemään leikin avulla. Voisin huutaa, antakaa aito lapsi takaisin. Monet ihmisyyttä tutkivat tieteenalat ovat harhautuneet tästä liialliseen järjen käyttöön ja sanakielen ylivaltaan.

Raija