Nyt koronan
aikana turvallisuudelle on suurempi tarve kuin normaalisti, sen arvo ehkä
nousee tai ei, meillä ihmisillä on taipumus mennä piiloon, milloin minkäkin asian
ja tavan kautta vältellen omaa vastuuta. Ihmisyyden ongelma on hajota ja
eriytyä eri ulottuvuuksien kautta kokemusten ja erilaisten asioiden liiallisella
fokusoinnilla ja näkemästä sitä mikä on totta. Eriytyminen minuudessa kieleen, mieleen ja tunteisiin on tärkeää, että
oppisimme havaitsemaan hyvin, mutta se voi mennä liiallisuuteen, ja kokonaisuus
katoaa. Tasapainoinen kehitys on tarpeen.
Laitoin pari
päivää sitten viestin entiselle ystävälleni, kuinka voit, hän oli aikaisemmin
katkaissut välit minuun, kun halusin puhua meidän välillä olevasta ongelmasta,
rooleista, jossa käytettiin valtaa väärin. Roolit olivat syntyneet vaikeissa
olosuhteissa, ja olivat vuorovaikutuksen heikkoutta käsitellä asiaa, ongelmia,
mitä syntyy kohtelusta, ja ihminen traumatisoituu. Hän ei vastannut minulle
mitään, ja näin hän sai yhä enemmän minut tuntemaan vain häpeää, että olin
puhunut jotain taas väärin. Puhumisesta on häpäisty niin paljon, että se
traumatisoi minut yhä uudelleen ja uudelleen, kysymykseni, mitä kuuluu
(vastaus, sinä se olet utelias), miten voit, ei vastausta. Jos olisin törkeä,
ymmärtäisin, että hyökätään, mutta en ole. Hyökkään kyllä takaisin, jos
kimppuuni hyökätään ensin. Jotkut nk. viisaat sanovat, ettei kannata
provosoitua, he eivät ymmärrä, että tekipä miten hyvin tahansa, fiksusti tai
parhaalla mahdollisella tavalla, se tuottaa aina iskun, kun ihminen on aliarvostettu.
Minun aliarvostaminen lähti siitä, kun mieleni murtui, en kestänyt raiskausta,
en kyennyt taistelemaan kolmea miestä vastaan, se katsottiin minun syyksi.
Ikävää on
sekin, että joutuu aina jättämään yhteisön. Kuka tätä yhteisövaltaa ruokkii,
sitä kysyn usein? Mielivaltainen mielikuvien kautta johtaminen on asian ydin,
joku pitää sitä yllä. Ovatko nämä psykologisoituneen maailman toimintatapoja,
vai onko kysymyksessä enemmän uskontojen tuoma ongelma, niin kuin minun
tapauksessa? Ne kuvastavat valtaa tästä todellisesta maailmasta.
Minun ”ongelma”
on se, että odotan hyvää käytöstä ihmisiltä ja sitä ei ole, on vain
kulissimaailma, ei todellista välittämistä ja rakastamista. Tunteet jylläävät,
syntyy hylkimistä, vihaa, inhoa, mitä heijastetaan toisiin. En ymmärrä
sota-ajan yhteneväisestä hengestä puhumista, aina on ne heikot, joita luullaan
vahvoiksi ja laitetaan kantamaan syyllisyys ja häpeä. Kun toisaalta puhutaan
yhteisen vihollisen yhdistävästä tekijästä, se kertoo rakkauden puuttumisesta.
Ennakkoluulot
elävät vahvasti ja asenteina kulkevat pirtistä pirttiin, salaa selän takana
toimiminen. En näe muuta ratkaisua tähän kuin tasavertaisuuden ihmisten kesken,
ratkaisevaa on johtaminen, vallan väärinkäytön ehkäiseminen. Ihmiselle ei tule
antaa liikaa valtaa, tunteita tulee hoitaa, mutta asia/tieto ja osaamisperusteisesti,
niille löytyy menetelmiä, ne saadaan toimimaan eritellen itsestä syntyneet,
väkivallasta tulleet, viestinnän ongelmat. Psykologista koulutusta tarvitaan
enemmän, tietoa heijastamisen ongelmasta, ja yksilön oikeuksista itseilmaisuun.
Teot kertovat enemmän kuin persoonallisuudesta virheiden etsiminen.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti