HARHAANJOHTAJAT

Maailmassa on enemmän harhaanjohtajia kuin totuutta etsiviä. Niitä on yksilöissä, laumoissa, uskomuksissa, uskonnoissa, tieteessä ja jos missäkin paikassa. Tänä päivänä erityisesti on nähtävillä tutkitun tiedon vähäisyyttä, jopa sen heikkenemistä. Populismi jyllää joka paikassa.

Viime viikkoina on käyty keskustelua Päivi Räsäsen kannanotoista, jossa hän siteeraa Raamattua ja tuo sen syntisyyden piiriin, tuomitsemisen alaisuuteen syntymästäkin tuomiten, erilaisuudesta. Näitä on ollut kautta historian, jotkut ottavat tuomarin roolin, julistuksen oikeasta ja väärästä omien päätelmien mukaan tietoa vastustaen. He tekevät itsestään Jumalan ja ilmoittavat mitä Jumala on tarkoittanut ja väittävät tietävänsä, mikä on Jumalan merkitys ja tarkoitus. He väittävät tietävänsä, mikä on Jumalasta tullut ja niin Raamattua sanotaankin Jumalan sanaksi. Ensimmäistä käskyä ei olla opittu. En usko, että Jumala on tarkoittanut tiedon vastustamista.

Jokaisella on oikeus itseilmaisuun, sananvapauteen tai uskonnonvapauteen. Sen voi ymmärtää yksilön ja yhteisön tasolla, mutta millään opilla ei voi tehdä vääryyttä ihmisyyttä vastaan. Raamattua en tunne, mutta en pidä sitä Jumalan sanana, vaan ihmisen ymmärryksen tuottamana näkemyksenä. Kun ihminen syntyy erilaisena fysiologisten ja fyysisten eroavaisuuksin, ei tuosta syntymästä voi ihmistä syntiseksi ja syylliseksi määritellä. Mutta täytyy uskaltaa kysyä, miten kulttuuri tuottaa erilaisuutta vastoin ihmisen luonnollista kehollisuutta. Ja tällä tarkoitan sitä, että ihmiseen syntyy psyykkisessä puolustuksessa esim. seksuaalisia taipumuksia vastoin luonnollisuutta. Ensin saadaan kurittamalla ja rankaisemalla yliseksuaalisuutta ylivallan avulla ja sitten rangaistaan yksilöä siitä. 

Tämä on ollut kirkon ongelma vuosituhansia ja asenteet ovat siirtyneet ihmisiin, koska ihminen tekee itsestään Jumalan.

Yhteisten näkemysten löytäminen ei ole helppoa. Muistimme ei ole kaikkien luotettavin lähde. Suuressa perheessä syntyneenä opin, että kaikilla lapsilla on erilaiset muistot lapsuudesta. Se voi olla sekä yhdistävä tekijä, mutta myös erottava, jos alamme mitätöidä toisten muistoja.

Raija