Jos olen levännyt
hyvin, osaan herätä hyvin. Nousen sängyn laidalle ja siirrän muistiin uneni.
Stressaantumattomana näen erinomaisia ja erilaisia unia, joiden merkitys
vaihtelee. Pelko- ja kauhu-unien aikana psyykeni voi huonosti ja unet olivat
sekavia. Kun työpaikalla oli henkistä väkivaltaa, mitätöintiä ja alistamista,
näin unen, jossa työkaverit tulivat kirveen kanssa läpi oven kotiini tappamaan
minua. Siitä seurasi psykoosi. Pari vuotta sitten yhteisön hylättyä minut,
koska puhuin vaikenemisen, roolittamisen ja syyllistämisen ongelmasta
yhteisössä, uneni vei minut stressiin, jossa lepo ja rentoutus ei enää
toiminut, en nähnyt syväunia.
Tieteessä ei
arvosteta kovinkaan korkealle yksilöiden oivalluksia, mutta on syytä huomata,
että monet suuret viisaudet ja älylliset neroudet ovat yksilöiden luomia,
Einsteinistä alkaen.
Nyt on ollut
muutaman vuoden tapetilla tietoisuustaitojen kehittäminen läsnäolotaitoihin
nähden. Näyttää siltä, että oletetaan jälleen kerran yksilöosaamisen
vaikuttavan ratkaisevasti siinä onnistumiseen, kognitiiviset-, tunne- ja sosiaaliset
taidot jne. siis yksilölliset kyvyt. Tällöin uskotaan, että läsnäolotaitojen merkitys
kehittää nämä tietoisuus taidot. Olen sitä mieltä, että liiallinen tietoisuus
kadottaa tyystin ihmismielen kaksipuolisuuden, syväosan tiedostamattomassa,
tunteiden syntymisen kehdon ja tietoisen osan sitä tukevana, kun nähdään, että
aivoissa ei enää synny eri osissa toimintoja. Varmasti niinkin ihmistä voidaan
kehittää, mutta vanhana akkana sanon, että se voi viedä ojasta allikkoon,
tiedostamaton ei enää toimi siinä merkityksessä, kuin sen olisi ihmisen
kokonaisuuden kannalta toimittava, levon, rentoutuksen ja merkitysten syntysijana.
Syvätunteiden
merkitys uniin ja laatu rentoutukseen syntyy hyvässä kontekstissa mielekkääseen
ja todelliseen elämään. Kun ympäristöstä tulee pelot ja uhkat, ihminen ajautuu
liikaa tietoisen puolelle ja unet eivät enää rentouta. Pelot eivät ole aina
yksilöstä syntyneitä, ne ovat myös todellisia uhkia ympäristöstä. Mutta voiko
tiedostamattomaan ja syväuniin vaikuttaa liiallinen stressi niin, että
tiedostamattoman syväunet tulevat liian tietoiseksi pelkojen ja häpeän kautta.
Näitä mielen mekanismeja on käytetty kautta aikain sodissa yksilöiden
tuhoamiseen, jos yksilö ei alistu diktaattorin ja/tai yhteisövallan alle. Yksilöiden
kykyihin perustavissa näkemyksissä huomaa sen, ettei osata nähdä ihmistä
eriytyvänä kyvyissään, mikä voi mennä liian pitkälle, kuten pelkkä keho
toimivana, kuin myös aivokeskeinen ajattelu, jossa kaiken katsotaan vaikuttavan
kaikkeen.
Huomaan, että
stressini aiheuttaa nyt syväuniin liikaa tietoisuudesta tulleita mielikuvia,
siinä näkyvät päivän tapahtumat kuin ratkaisuna, ei enää satunnaisina mielikuvina,
toki niitäkin vielä joskus. Mitä mahtaisi sanoa unien tulkitsija Carl Jung
symbolisella tasolla ilmentyvän asioissa. Kun elin nk. ruumiin tilassa muutama
kymmenen vuotta sitten elämässäni, näin unissa eläimeksi muuttumista, usein
kalaksi, sillä vain suuret lihakset toimivat käytännössä. Jung on kutsunut
näitä arkkityypeiksi, joita on esiintynyt vuosituhansia. Jos kaikki katsotaan
vain yksilön kykyjen kautta, mielen hoitavat vaikutukset eivät enää suojele
ihmistä, kun ihmisestä tulee pelkojen kautta liian tietoinen ympäristöstä
tulevien uhkien myötä, eikä syväunia ei esiinny.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti