Näyttää
siltä, että joillakin ihmisillä on luonteen piirteenä hallitsemisen himo. He
alkavat suorastaan voida pahoin, jos he eivät saa hallita toisia. He pyrkivät opettamaan,
neuvomaan, kontrolloimaan, estämään, sulkemaan ja mitä tahansa toiselle, ettei
tuo toinen pääsisi toteuttamaan itseään. Se tuottaa paljon ongelmia, ja
karkeasti sanoen se on eläintieteestä tullutta uskoa, jossa vahvin voittaa.
Kasvatuksen ja opetuksen tarkoitus on saada tuo julmuri aisoihin, mutta
vakavalta näyttää, yltiöpäisen seksuaalisuuden ylikorostamisessa ihminen
saadaan pidettyä eläimenä.
Kulttuurinen
näkökulma on opin ja kasvun varassa, henkisen kehityksen. Mutta se vaatii
taitoja, joilla ohjataan tätä kulkua. Yhteisöllinen ohjaus näyttäisi olevan
niistä vaikeimpia.
Esimerkkinä
kuvitteellinen yhteisö, jolla hallitsemisen himoa toteutuu, ja mielivalta
kukoistaa, kun oppimisessa ei mennä eteenpäin, ja johtaminen on pielessä.
Näytelmän henkilöt voivat olla esim. Raimo ylirasittunut, Kalle kiusaaja, Kaapo
kieltäjä, Kullervo kiristäjä, Niilo naurattaja, Yrjö ylistäjä, Aatu alistaja,
Maire mielikuvittaja, Asko asiallinen, Tommi tunteilija, Hertta humoristi,
Hilja hiljainen, Sauli salaaja, Tauno touhukas, Petri piiloutuja jne. Näillä
ominaisuuksilla pyritään hallitsemaan liiallisuudessa, estämään ja
manipuloimaan yhteisön ilmapiiriä sekä toimintaa. Se on luonnollinen osa meidän
identiteettiä, mutta sen ei tarvitse hallita.
Tommy
Hellsten sanoo kirjassaan Virtahepo työpaikalla tätä henkiinjäämistaisteluksi.
Hän nimeää nämä seuraavasti; valesankari, taakankantaja, syntipukki, näkymätön
ja naurattaja. Henkiin jäämisen taistelun tunne tulee häviämisestä, putoamisesta
maanrakoon, tukehtumisen tunteesta, tyhjyydestä, olemattomuudesta, ryhmään
kuulumattomuudesta jne. Siinä on kyse osattomuudesta, mikä voidaan hyvällä
toiminnan- ja ihmisten ohjauksella estää.
Luin jokin
aika sitten Joel Haahtelan kirjan Adelen kysymys. Siinä tutkija etsii vastausta
pyhimykseksi nimetyn henkilön ihmeteoista, ja totuus jää hyvin hataraksi. Näin
myös yhteisön mielivalta ilmapiirissä mielikuvat kukkivat mitä ihmeellisimpiä
tarinoita, eikä totuutta meinaa saada millään selville. Ja kuitenkin tulee olla
ihmisiä huomioiva, ymmärtävä ja puolustava ote suhtautumisessa. Tunteet pitää
aina hyväksyä, mutta niiden ei tule antaa johtaa. Vääryyttä ei tarvitse
hyväksyä eikä huonoa kohtelua, johtajan tulee olla oikeudenmukainen, ketään ei
tule uhrata muiden syyllisyyden vuoksi. Virallisella johtajalla on valtuudet johtaa
pois mielikuvajohtamisen otteesta, ja luoda hyväksymisen ilmapiiriä. Se vaatii
hyvää havaitsemista, ja selkeitä pelisääntöjä. Työssä tehdään työtä, ja sitä
kautta johdetaan oppimista työnkuvan avulla huomioiden ihmissuhteiden tarpeet.
Joskus voi olla niin, että tyydyttämätön työnkuva ja ongelmat siinä voivat aiheuttaa
painetta ihmissuhteisiin ja luoda tätä ongelmaa.
Työtaitojen
oppimisessa kuljetaan pikku tavoitteiden kautta suurempiin päämääriin.
Erilaisiin
rooleihin pakotetut voivat joutua liian ahtaalle, ja tehdä jopa itsemurhan. Ne voivat
olla joskus niin vaikeita, että olen jopa sanonut, että työpaikoilla pitäisi
olla päivystävä psykiatri, ja vakinainen työnohjaaja. Eräs ratkaisu jonkun
työnohjaajan ohjauksessa alkoholiongelmaisen vitsaukseen työpaikalla oli, että
työkaverit haukkuivat hänet yhteisessä kokouksessa. Syyllistäminen ja häpäisy
eivät ole hyviä keinoja ongelmien ratkaisuun. Alkoholiongelman taustalla voi
olla tai olla olematta myös yhteisön valtaongelmat, jota alkoholisti pakenee
juomalla. En ole nähnyt yhteisöä, jossa valtataistelua ei olisi ja jos sitä ei
näe, uskoo tarinoihin, eikä havaitse. On olemassa myös työpaikkoja, joissa on
hyvä henkinen ilmapiiri ja pyritään parhaimpaan, joskus liian täydelliseen, ja
se tuo ongelmia. Yhdessä sellaisessa olin, ja yksi teki itsemurhan, ja 39 %
loppuun paloivat. Nämä eivät ole helppoja asioita. Loppuun palamisen ongelmaksi
analysoin täydellisyystavoitteet ihmisten suhteen, inhimillistä erehtymistä ei sallittu, vaikka
ei lyöty toista, mutta ihailun kautta ajettiin liian suuriin yrittämisiin.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti