ARVOTTOMAT VANHUKSET

Tulen kiukkuiseksi, kun huomaan, että muistitestien kautta holhoavassa yhteiskunnassamme järjestetään vanhusta dementiakotiin diagnosoivissa näkemyksissämme. Muistisairaudet ovat ongelma, ja totta kai silloin on autettava. Mutta kysyisin, ovatko muistitestit luotettavia kaikkien kohdalla. Monia vuosi dementiakodissa työskennelleenä näin kuinka hyvänkin muistin omaavat joutuivat satunnaisen muistitestin vuoksi holhottavaksi. Muistisairaus on yhtä heikosti tunnettua kuin narsismi, paremminkin muotitauti. Ja kuinka paljon tämä maksaa yhteiskunnalle.

Lääkärivetoinen yhteiskunta etsii diagnooseja, luokittelee ja tekee ihmisiä avuttomaksi, koska se on sosialismin ihmiskäsitystä, yhteisö havaitsee, hallinnoi ja johtaa yksilöä, joihin havaintoihin sitten jatkotoimenpiteet johtavat. En syytä tästä lääkäreitä, se on yleinen holhoava ja kontrolloiva yhteisöjen ongelma. Mutta kysyn, onko lääketiede riittävä vanhushoidon asiantuntija, minusta se on kovin kapea-alainen.

Mietitäänpä, kuinka roolit vaikuttavat lyhytaikaisen muistin toimintaan, jos yksilö ei voi yhteisön roolissaan harjaannuttaa lyhytaikaista muistia, tai se on elämänvaiheen vuoksi vähäistä, ja hän saattaa satunnaisesti olla muistamaton testeissä. Dementoitumisen syitä on monia, esim. alkoholisoituminen, mutta sekään ei kaikilla. Muistan henkilön, joka tällaisessa testitilanteessa ei muistanut yhtään mitään ja porskuttaa nykyään aivan mainiosta omilla kyvyillään toteuttaa muistiansa.

Lääketiede ei näe ihmistä kokonaisuutena. Ehkä pitäisi kehittää psykologiaa, jossa ihminen nähdään enemmän ydinminuudestaan käsin, ja itseilmaisun oikeudet pitäisivät yllä monipuolisesti muistia tunteiden aktivoidessa ihmisen omaa ratkaisua, menneisyys olisi luvattua katsoa, tulevaisuus sallittua unelmoida, ja tässä ja nyt itseilmaisuoikeus. Kun menneisyyden lapsi saa tulla esiin, myös muisti aktivoituu, kun muistikuvat saavat lyhytaikaisessa työskentelyä ja tunteita tulee esiin. 

Kokonaisuudessa tunne-elämän aktiivinen olemassaolo estää ihmisen tekniseksi muuttumista, mekaaninen ihmiskuva, mikä tulee usein juuri lääketieteestä. Ei pidä pelätä liikaa tunteiden tulemista, tunteet ovat aika harvinaisia, jos taustalla ei ole pahat traumat, jotka vievät kauhuun.  Käsittelyyn tulee vanhat kokemukset, uusien luominen ja mieli hoitaa pikkuhiljaa särkyneitä, kadonneita ja unohtuneita kuvia uudenlaiseksi ja/tai antaa hyväksynnän. Totuus ei häviä, totuus tulee uudessa valossa ja antaa voimaa ihmiseen itseensä, saa muistaa mitä haluaa, eikä tarvitse alistua yhteisön tuomiin.

Maailmassa, jossa on liikaa valtaa muiden havainnoille, mitkä usein ovat heikkoa analysointia, ja satunnaisia todisteita, syntyy paljon epäilyjen ja luulojen vuoksi mieleltään sairaita. Näin yhteisöt tuottavat lääkäreille hommia.

Raija