ARVOJEN ETSIMINEN

Perusarvot, hyvyys, kauneus ja totuus katsotaan olevan perimmäisiä arvoja, jotka kuvastavat tätä elämää tarkoituksellisena ja merkityksellisenä. Muut arvot, kuten oppiminen, työ, kunnioitus, urheilu jne. ovat opittuja arvoja. Freudin mukaan työ, rakkaus ja leikki ovat elämän tärkeimpiä asioita, jotka ylläpitävät hyvää elämää.

Hyvän elämän osana ja edellytyksenä pidän itse esimerkiksi rahaa, sillä ilman sitä ei voi saada ruokaa, asuntoa, eikä vaatteita, puhumattakaan lääkkeistä. Ilman ihmissuhteita elämä on joskus yksinäistä, mutta voi olla silti mielekästä, iloa ja hyviä kokemuksia, vaikka luovuuden kautta, havaintojen ilossa ja toiminnan toteutuksessa. Tommy Hellsten on sanonut, että ihminen oppii arvostamaan jotakin vasta sitten, kun on menettänyt sen. Tosin sen pitää tulla ensin tietoiseksi ihmiselle. Jos ihmistä ei kunnioiteta, kaipaako hän kunnioitusta vai pyrkiikö vain tulemaan itsekunnioituksen kautta tyytyväiseksi. Olen sitä mieltä, että kunnioitus syntyy kunnioituksen kautta, arvostuksen ja hyvän kokemuksen, itsekunnioitus on suhteessa rehellisyyteen ja oleviin arvoihin. Syntyykö itsekunnioitus vasta arvojen kautta, kun kokee itsensä tarpeelliseksi, ja saa siitä palautusta, ovatko silloin arvot jo sisäistyneet. Olemmeko riippuvaisia toisista?

Lapsena, kun halusin kovasti oppikouluun, eikä vanhemmilla ollut varaa kustantaa sitä, menin päiväksi metsään mököttämään. Äiti ei huomioinut sitä mitenkään, opetti vaan karun totuuden hyväksymisen.

Rakkaus on mielestäni syvä arvo, jota ilman ihminen ei koe elämää tärkeäksi ja mielekkääksi. Onko tässä takana se, että on ensin menettänyt rakkauden ja vasta sitten arvostaa sitä? Huolenpito on ehdoton edellytys siihen, että ihminen voi selvitä hengissä, vauva ei muuten selviä. Mutta syntyykö rakkauden tarve siinä vaiheessa. Vauva ihailee vanhempiaan, mutta voi olla myös hyvin aistillinen ja nauttia fyysisistä kokemuksista. Ikään kuin kurkistus ja alku sielun syvimpiin kokemuksiin syntyvät silmien välityksellä, kuulemisen ja kosketuksen kautta, jossa ihailun ja hyväksymisen elementit löytävät toisensa. Vaikka rakkaus on paljon muutakin kuin tunteet, tunteiden kokemus on virittävä, se nostaa ihmistä innostukseen ja elämänhaluun.

Ellei rakkautta ole, on mielivalta. Emme välitä toisistamme, emme kuuntele toisen toiveita, kokemuksia, emmekä anna hänelle mahdollisuutta yrittää. Kun nämä kaikki menettää, ei tilalle tule arvostus, vaan luopuminen. Arvostus voi olla tietoisuudessa ja se voi tulla käyttäytymiseen, mutta jos sille ei ole tilaa elämässä, se kuolee. Arvostus on toisen elämän kunnioittamista ja rakkauden antamista ja saamista. Tunteiden syntyminen on edellytys välittämiselle. Jos ei tunteita synny toista kohtaan, syntyy välinpitämättömyys ja huono kohtelu.

Mielihyvä, tuo aistillisuuden ilotulitus, antaako se tyydytystä elämään. Se voi antaa elinvoimaa, mutta tyytyväisyys vaatii enemmän, se vaatii välittämistä ja tunteita.

Raija