lauantai 24. kesäkuuta 2017

AVIOLIITTOON


Ruotsin pääministeri vaatii pappia vihkimään samaa sukupuolta olevia pariskuntia. Vaikka hyväksyn samaa sukupuolta olevien liitot, se ei estä minua suhtautumasta kriittisesti asiaan. Lääketiede on tehnyt tautiluokituksen rakastumisesta ja luokitellut sen mielitautien joukkoon. Jokseenkin ajattelen, etteivät ihmiset liittyisi toisiinsa, jos tuollaista mielen sekaantumista ei tapahtuisi rakastumisena. Se ikään kuin pakottaa liittymään yhteen, toista ei voi unohtaa, se on jatkuvasti mielessä. Ja lopulta he liittyvät toisiinsa.

Ongelmaiseksi rakastumisen tekee se, että sen alkuperä voi olla hyvinkin mielen kaipaus toiseen ihmiseen pelon vuoksi, eikä luottamus. Jos pelko johdattaa liittymään yhteen, saattaa yhteenliittymästä tulla kompleksinen. No siinä ainakin vaaditaan ponnisteluja, että asiat saadaan ratkaistua. Jos taas ihminen on kasvanut järjen jättiläiseksi, ja sitoutunut sanakieleen vahvasti, tunneasiat eivät tule vaivaamaan liittoa, syntyy järkiavioliitto. Monenlaisia avioliittoja solmitaan, pitäisikö kirkon tai yhteiskunnan tehdä selväksi, mikä avioliitto on oikein. Itse en ainakaan suostu hyväksymään lapsiavioliittoja. Olen hieman länsimainen, hyväksyn tunteisiin perustuvat, vaikka viilaankin vielä pilkulla, ovatko tunteet kehotunteita, vai vuorovaikutuksesta syntyneitä.

Yhtä kaikki, tunteisiin perustuneet liitot voivat olla tosi vaikeita ja tuhoutua alkuunsa, syvältä sielusta nousee tunteita, jotka ovat piiloutuneet vapaaehtoisesti tai pakotetusti, ja niiden taustatekijät eivät liity avioliittoon, ja tuovat aviopuolisoille menneiden kokemusten tunteet. Nykyaikana, kun meillä on kaikessa kilpailu ja kiire oppimaan nopeammin kuin ihmismieli sallii, emme opi tunnistamaan tunteita. Siihen tarvittaisiin viisi vuotta aloitukseen varhaislapsuudesta, oppia jäsentämään omat tunteet, eikä siihen ole aikaa nykyisillä kasvatusmetodeilla. Liian nopeasti sanakieleen oppineet kieltävät tunteensa ja niistä tulee heijasteisia. Heijastamme tunteet toisiin ja siitä syntyy sosiaalisuus aikuisuuteen saakka, mikä on hyvin ongelmallinen.

Jos hiertää avioliittokäsitykset, hiertää myös muut liitot ihmisyydessä. Siis olkoonpa sitten sama vaikka menemmekin naimisiin hieman häiriintyneenä, ei se meidän elämäämme muuksi muuta. Yhteiskunnan menetelmät ovat mitä ovat, ja eivät auta ihmistä kehityksessään.

Raija

ps. Paluu takaisin lämmittää mieltäni. Tämä on henkireikäni.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti