Luin juuri
Päivi Rissasen tarinan suljetulta osastolta tohtoriksi. Hän nousi ylös hyvän
ohjaajan turvin psykoottisesta mielentilastaan. Ratkaisukeskeinen menetelmä
auttoi häntä itse ratkaisemaan ongelman ja löytämään voimavarat itsestään.
Voimavarat löytyvät juuri itsestä, mutta niihin tarvitaan joskus ulkopuolista
ohjausta. Itse olisin tarvinnut traumani terapointiin tukea, mutta en saanut
sitä. Tuki nousi opiskelusta, johon minulla oli intohimo. Kirjoitin paljon ja
aukaisin näin itselleni näkyväksi kokemukseni.
Eilen tuli
Arman Alizadin ohjelma ”Pahan jälkeen”. Kiinnitin erityistä huomiota siihen,
että se rakentui toivolle, kiusattu poika löysi elämälleen suunnan ja alkoi
iloita elämästä.
Usko, toivo
ja rakkaus. Nämähän on usein lausuttuja sanoja. Elämälle on hyvä löytää
tarkoitus ja merkitys, että voi löytää tiensä kohti tulevaisuutta. On liian
paljon ihmisiä, niin nuoria kuin vanhempiakin, kiusattuja ja syrjittyjä, joille
suunta tulevaisuuteen on suljettu. Toivoa ei ole.
Merkitys: Ihmisen tajunta on se, jossa, missä
merkitykset syntyvät, missä ne ilmenevät ja missä ne myös tulevat ymmärretyksi.
On mielekästä kysyä, miten merkitykset
ihmisen tajunnassa sitten syntyvät. Tähän voidaan vastata, että ne syntyvät
inhimillisestä kokemuksesta. Ihminen joka kokee olevansa hylätty, antaa
ahdistukselle merkityksen: Hänet on hylätty ja siksi hän on yksinäinen ja
turvaton. Merkitys on peräisin niistä kokemuksista, joita hänellä on ollut
suhteessa toisiin ihmisiin. Kokemuksessa on aina kaksi puolta, elämyksellinen
tila, ja siinä ilmenevä mieli, joka antaa koetulle todellisuudelle merkityksen.
( s. 152 Työnohjaus vai superviisaus, Laila Keski-Luopa)
Merkityksessä
näkyy sekä tulevaisuus, että menneisyys. Jos tulevaisuutta ei ole, eikä toivoa,
merkitys katoaa ja ihminen voi jäädä menneisyyteen ahdistuksen kokemuksiin. Hän
ei voi ratkaista ongelmiaan, eikä merkitystä synny. Rauhalan mukaan
merkityksessä on huomioitava asiat; objektista, jota asia koskee, mieli, joka
asialla on, tajunnasta, psyykestä ja tietoisuudesta, ja symbolit, joilla mieltä
välitetään.
Menneisyyden
ahdistuksessa eläminen tuo mieleen syrjinnät ja kaltoin kohtelut. Muisti ei luo
tulevaisuutta, jos se ei ole mahdollista. Toivottomuus edesauttaa juuri
kostamismentaliteettia, ja tuo huonoa käytöstä, vihapuhe lisääntyy toisia
kohtaan, ja katkeruus kumpuaa sielun syövereistä. Kun toivo tulee elämään, nämä
edm. negaatiot katoavat. Mutta elämässä ei voi tuudittautua vain tulevaisuuteen
ja toivoon, merkityksessä kokemukset on kantava voima, eikä niitä voi hylätä.
Kun ihminen saa olla osallinen ja toteuttaa itsemääräytymistään inhimillisesti,
hän saa kokemuksen kautta vastuun, jossa itse on tekijänä. Jos se tulee
ulkopuolelta, se kehittää kohteellisen ajattelun, jossa kokemus siirtyy pois
itsestä johonkin, jota ei välttämättä ole halunnut, vaan sen suorittaa, eikä
ratkaisukeskeisyyttä ole. Voimavarat syntyvät, kun merkitys on
kokonaisuudessaan läsnä ja tunne kantaa kokemusta.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti