sunnuntai 17. tammikuuta 2016

ON VAIKEAA EROTTAA USKONNOT IDEOLOGIOISTA

Tämä on vastine psykologian professori, emeritus Markku Ojasen uskontojen yhtenäistävistä näkemyksistä ihmiskunnalle (29.12.2015 AL)  Vastine julkaistu AL 7.1.2016 otsikolla "On vaikeaa erottaa uskontoja ideologioista".

On vaikeaa erottaa uskontoja ideologioista. Uskonnon merkitys yhtenäistävänä tekijänä vaatii enemmän selitystä, kuin sen, että se yhtenäistää ihmisiä. Millaisia ihmisiä, miten ja kuka jää ulkopuolelle? 

On ilmeistä, että uskonnot yhdistävät samoin ajattelevia, ja yhdistävänä piirteenä on kieltämättä julistava ja jumalalliseen hahmoon vetoava palvova elementti. 

Kun uskonnot yhdistävät suuren joukon, se edesauttaa vallan muodostusta ja legimitoi sen yhteiseen näkemykseen voimatekijäksi, jolloin vallanjako on järjestelmään vaikuttava ja lakeja synnyttävä.

Miten voidaan yhtenäistää joukkoja siten, ettei heikommat jää jalkoihin? Kun valta erotetaan syrjivänä elementtinä pois luokkajakoineen ja omaisuusvoimineen, on kysyttävä ihmiskuvan perään, mikä sekin voi värjäytyä kovin omituisiksi eri uskonnoissa ja ideologioissa.

Yksinkertaistettuna uskontojen yhdistävänä tekijänä on vahvasti sanan voima. 

Ei mikään ole vahvempaa kuin laulaa yhdessä yhteistä laulua, kokea sen tuoma ilo ja tunnelma, se yhdistää ja antaa voimaa. Kaikesta huolimatta, laulettiinpa yhdessä miten paljon tahansa, monilta loppuu voimat ja mieli alkaa oireilla sairastuttaen monella tasolla, jopa kehon, jos ei vallan ytimessä ole muita tukipilareita kuin usko tai joukkovoima. 

Uskontojen ongelmaksi jää itseyden jättäminen tunne-elämän osalta hoitamatta. Kun tunteet jätetään syrjään tuloksena on harvinaisen usein romahtaminen psyykkisesti, joiden määrä on ollut säännönmukaisesti vakio. Se jolla on valtaa ja asemaa yhteisössä monella tasolla, pysyy pönkitettynä pystyssä, mutta heikompi putoaa, kun voimavarat hupenevat.

Uskontoihin liittyy myös selkeästi pelon voima, joka saa vuoret siirtymään ja mielen tuhoavaksi. Eikö olisi parempi psykologiankin kulkea uskontojen rinnalla ja hoitaa ”aliravitut” mielet yhtenäisiin oikeuksiin tulla näkyväksi ja kuulluksi, todelliseksi jäseneksi yhteisöön, jossa on osallistumisen oikeus erilaisena.


Raija 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti