NE HUORAT, NE HUORAT

Viikonloppuna tuli muisteltua lapsuutta. Käytimme keskustelun innoittajana BigBangistä tuttua aihepyörää, ensimmäiseksi osui ikävin lapsuusmuisto ja siitä riittikin niin paljon keskustelua ettei muuta ehtinytkään. Mikä oli pelottavinta, mikä ikävintä?

Lapsuuteni ja nuoruuteni ajoittuu 50- ja 60 luvulle. Asuimme erittäin köyhässä kunnassa Kainuun rajamaisemissa, jossa pientilallisia oli jokaisessa tienmutkassa, ja lapsia syntyi jokainen vuosi. Ehkäisyyn ei ollut mahdollisuutta, tai sitä ei oikeammin ollut laisinkaan, ei pillereitä, eikä kondomeja, ei lääkäriä. Osittain raskauksiin vaikutti lestadiolaisperinne, naisen tehtävä oli synnyttää.

Naisia huoriteltiin yleisesti, ja erityisen kipeästi se sattui viattoman nuoren tytön sieluun, kun suhde miehiin oli lempeä suudelma maitolaiturilla.  Mutta naimisissa olevat naiset joutuivat sitäkin kurjempaan asemaan. Sodassa miehensä menettänyt nainen joutui myymään itseään saadakseen leipää viidelle lapselleen. Hänen kerrottiin haudanneen lapsiaan neljä saunan taakse, enkä usko, että kaikki oli keskenmenoja. Asiasta kulki huhuja, mutta poliisille asiaa ei viety. Me vain salakuuntelimme aikuisten puheita. Toinen tapaus, jossa tiettömän tien päässä asunut neiti joutui veljiensä lasten kantajiksi, ja oli  muutaman vuoden vankilassa lastensa murhasta. Kävimme kylässä talossa, ja isäni kertoi, että kuunnelkaa kuinka vauvat itkevät kellarissa, joka oli pirtissä luukun takana lattian alla.

Naisen arvo ja asema oli heikko. Nainen kuin nainen oli huora, jota pilkattiin, piestiin ja vainottiin. Miehillä oli valtaa ja voimaa taloudellisesti, kulttuurin perimänä, ja nainen oli halveksittu. Joskus tuntui siltä, että kieltäytyvä nainen leimattiiin vieläkin julmemmin, nainen oli miehen omaisuutta, jota sai käsitellä miten kukin halusi. Vainoharhaisuus oli melkein jokaisen miehen rasitteena, mustasukkaisuus ja epäily, oliko lapset kenen. Nuorena oli erityisen herkkä kokemaan loukkaukset ja ylenkatseen villtävinä sielussaan. Muistan kun olin heinää seivästämässä pikineissä, ja naapurin isäntä katseli himoiten ja naureskellen päälleni. Näitä ei unohda koskaan, ne jättävät häpeää.

Liian moni nainen joutui kuitenkin myymään itseään köyhyyden vuoksi. 60 - luvulla valtio tuki lainoin maatalouden kehittymistä, ja ottikin sitten yhtäkkiä tuet pois, ja maanviljelijät jäivät ahdinkoon. Kyllä Suomessa löytyy afrikkalaista epätoivoa, ja riistoa, näistä ei puhuta, ne ovat liian lähellä. Kun kaikki viedään, leipä suusta, epätoivo saa ihmiset tekemään brutaaleja tekoja.

Raija