keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

NAISEN VALHEET JA MIEHEN UHOT


Sukupuolesta riippumatta meillä on samanalaisia tunnereaktioita, yksilöllisesti ja yhteisöllisesti. Yksilölliset tunnereaktiot tuntuvat olevan helpompia kuin yhteisölliset, koska niihin vedotaan helposti. Yhteisölliset reaktiot on enemmän julkiminuuteen liittyviä. Johar jakoi minuuden neljään osaan, itselle näkyvä ja salattu, muille näkyvä ja salattu.

Eräässä ryhmässä harrastettiin lasten väkisin nukuttamista. Johtaja oli jo asiaa selvittänyt, mutta hänelle valehdeltiin kevyesti, lapset nukkuvat mielellään. Lapset olivat 6v. ja silloin unet ei niin hyvin maistu. Tosiasiassa heitä uhkailtiin leikin menettämisellä, syrjään laittamisella, jmv. julmilla keinoilla. Jossakin tilanteessa sain itsekin tarpeeksi tästä touhusta, ja sanoin suoraan etten pidä väkisin nukuttamisesta ollenkaan. Hoitaja ilmoitti johtoportaaseen, että olen yhteistyökyvytön.

Väkivalta on vaiettu asia. Mutta miksi valhetta haluttiin säilyttää. Tilanne oli vaikea, aikaa ei ollut toiminnan järjestämiseen, siksi äärimmäiseen keinoon turvauduttiin. Yhteisöllisenä valheena julkiminuudessa maine oli tärkeä, me emme tee rikosta. Yksilöllisesti ihanne ja todellisuuden ristiriita sai aikaan hyökkäyksen auktoriteettia vastaan, syyllisyys laittoi hyökkäämään. Taustalla on myöskin naisiin yleisesti suhtautuminen. Kun on naisena aliarvostettu, maineen ylläpito ylikorostuu, me emme tee mitään väärää. Niin yksilöllisesti kuin yhteisöllisesti taustalla on syyllisyys, mutta näkyvänä puolena uhraaminen ja maineen suojelu.

Miehillä miehisyys nostaa päreitä kattoon, sen menettämisen pelko saa aikaan uhoamisen, jossa valheet on luvallisia, mainetta kiillotetaan ja nyrkit heiluu.

Ihmisen arvostaminen, luottaminen ja kunnioittaminen on perusasioita näiden parantamiseksi. Naisyhteisö kohdallani ei ollut vielä edes valmis keskusteluun, mikä on perusedellytys. Suomessa  työpaikoilla näkee paljon uhraamista, heidät luokitellaan helposti työkyvyttömiksi ja heikosti työhön sopeutuviksi. Kovin usein näissä on kysymys juuri yhteisön psyykkisestä ongelmasta, kollektiivisesta minuudesta. Kovin harvoin näihin osataan puuttua oikealla tavalla. Mitä vaikeimmaksi on muodostunut syyllisyydet, sitä vaikeampi niitä on avata. Edes keskustelu ei mahdollistu, on vain syytöksiä ja syrjintää.

Kateus on myös asia, mikä nousee usein pintaan. Toista leimataan, jos hän on se  parempi.

Raija




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti