LEIKIN MERKITYS

Luin juuri twiitin,jossa sanottiin, "elämän on stragedia niille, jotka tuntevat, komedia niille, jotka ajattelevat", venäjänkielinen twiittaaja lähettelee mielenkiintoisia elämänviisauksia.

Ajattelun ja tunteiden syntymekanismit eivät ole itsestäänselviä, mutta niistä on paljon tutkimusta. Itse yleensä nojaan sekä kirjallisuuteen(tieto), että elämänkokemuksiini. Jaottelen näkemyksiäni synnynnäisiin ja opittuihin. Paljon on opittu, paljon myös unodettu.

Leikki on synnynnäistä, jo pitkän uran tehnyt lapsuutta tutkinut Winnicot totesi, että lapsi alkaa kosketella ja tavoitella auringonläikkiä. Leikkejä on monelaisia; oppimis-, luovat-, rooli-, liikunta-, laululeikit  jne. riippuen siitä, mitä pidetään arvossa, sitä säilytetään. Mutta lapsi leikkii omaehtoisesti, ja synnyttää leikkejä ja tämä on usein se, mikä halutaan tuhota, yksilön oma kyky. Poikkeukset leikittömänä ovat harvinaisia. Onko leikit tunteiden jälkitilaa, havainnointia, vai peräti unitaustaisia? Uniahan syntyy  jo kohtuaikana. Nykyään on kyseenalaistettu Carl Jungin uniteorioita. Jung määrittelee unia ja löytää yhteyksiä universaaleihin kuviin tai hahmoihin. Esim. kala symboloisi jotenkin jumallisiin voimiin. Itse ajattelen syvällisten kehotuntemusten synnyttävän liikkeiden voimasta kuvia, jossa keho muuntuu pitkulaiseksi, leveämmäksi, laattamaiseksi ja pieneksi tajunnan syvimmisssä vaiheissa, ja jos tietoisuudessa on hahmojen kuvia, ne linkittyvät niihin, kuten pitkulainen kalaan. On kysymys syvästä taantumasta, mikä unissakin mahdollistuu. Itse olen kokenut sen valvetilassa.

Unien taustalla voi siis olla kehotunteet. Vuorovaikutuksesta syntyvät tunteet on useimmiten seurausta vuorovaikutuksen sisällöstä, kohtaamisen suhteesta. Perustunteina pidän iloa ja surua, ja kehittyneinä tunteina vertailusta ja arvioinnista syntyneitä, kuten kateus, viha, aggressio, siis elämänoppimisesta tulleina. Leikki syntyy havainnoinnista ja pyrkimyksestä hahmottaa se, tavoitella jotakin, ja ottaa hallintaan,se on kuin silta tunteiden ja järjen välillä. Leikeissä on tavoite, kuten oppimisessa, mutta luovuuden tilassa se on jatkuvasti syntyvää uutta.

Leikin tärkein ja merkityksellisin tehtävä on oppia ajattelua. Ensimmäisten leikkien taustalla on syntyneet tunteet, jotka alkavat pommittaa etuaivolohkoa, jossa kehittyy lyhytaikaisen muistin kyky, pitää koossa mielikuvaa, että voi synnyttää ajatuksen, ja ratkaista yhtälön, syntyy merkitys menneen ja tulevan kokemuksessa. Olen usein miettinyt sitä, miksi dementoitunueet menettävät kyvyn lyhyaikaisen muistin käyttöön. Nainen vaietkoon seurakunnassa esti lyhytaikaisen muistin käytön.

Iän karttuessa leikkeihin sisältyy opittujen ja nähtyjen, sekä sanakielellisten muistien jälkiä, todellisuuden toistoa, yhä uusien ja uusien havaintojen merkityksiä kokemuksessa, mikä näkyy itseilmaisussa. Musiikin kautta äänet synnyttävät muistoja, tunteita syntyy ja katoaa. Leikki on tie henkiseen kasvuun, se on uusien näkemysten oppimista, niissä opitaan käsittelemään tunteita, leikki on ajattelun kehityksen avain. Tunteita ei voi mitätöidä, ei myöskään kehokokemuksia, niitä ei voi aktivoida omaehtoisiksi toimijoiksi, ne ovat sekä viestejä kokemuksesta, mutta myös ajattelun perusta aktivaatioon. Tunteet on erittäin arvokkaita inhimillisyyden saavuttamiseksi. Vasta tiedostaessamme miltä toisesta tuntuu, valitsemme suhtautumisen siihen. Empatia on kyky, mikä saadaan leikin avulla, kun osaamme kuvitella, mitä on olla toinen.

Raija