KUN EI HALUA

Minun ongelmani ja/tai onneni on tutkia asioita pohjamutia myöten ja vetää niistä periaatteita ja oikeuksia, mikä on luonnollista, luonnotonta ja mikä synnynäistä. Yritän hyväksyä sen mitä ei voi muuttaa, mutta suuurimman osan voi kuitenkin muuttaa. Edellisessä blogissani kirjoitin "naurun hulluudesta", jossa sen alkuperäksi totesin värinän lihaksistossa kohtuajalta, ikään kuin nauru alkujaan on värinän jatke. Ja tähänhän pitää tietysti olla peruste, miksi niin ajattelen. Siksi, että muistan selkeästi lapsuudesta lihaskokemukset ja ne värinät jotka syntyivät reaktiona. S kirjain maistui suolalle, R tärisytti, jne.

Olen kirjoittanut paljon haluttomuudesta ja sehän on asia, jossa monella nousee karvat pystyyn. Ihminen nähdään haluavana ja tahtovana, ja hän tekee valinnat itse. Minä en vain ole halunnut ja tahtonut.

En halunnut nähdä väkivaltaa lapsuudessa, en nälkää ja puutetta. Kapinoin koulun puuttumisesta kylällä, halusin opiskella. En koskaan pystynyt hyväksymään raiskausta. En koskaan pystynyt hyväksymään sitä, että muut käskivat ja pakottivat, minä reagoin vetäytymällä, en suostunut haluamaan. Vastustin yhteisövaltaa. Siksi minua pidettiin häirikkönä.

Olen miettinyt, pitäisikö minun rajata pahuuden vastustaminen vain itseeni, eikä puuttua toisten kohtaamiin. Muistan erään opettajan, jota yritettiin väkisin saada virasta pois oppilaiden taholta, autoin häntä hävittämään todisteet, jotka olivat todella naivit ja päivänvaloa kestämättömät. Sillä tavoin säästin kyllä myös oppilaat häpeältä. Opettaja oli todella fiksu, opetti etiikkaa. Lopulta kuitenkin opettaja ei halunnut uskoa, että häntä yritettiin pois virasta, ja sanoi minun keksineen asian, vaikka hän itse tuhosi todisteet, paperit.

Oikeudenmukaisuus on periaatetta, periaatetta vapauteen, jossa on oikeus tulla kuuulluksi, saada valita, ja olla osallisena. En voinut haluta väkivaltaa, vääryyttä ja epäoikeudenmukaisuutta. Maailman laki kuitenkin tuntuu olevan siinä, että valtaa käytetään toisten hallitsemiseen. Se on suomalainen eetos, mikä on salattua ja häpeällistä, luuloa. Se on yhteisövaltaa, tunkeutumista toisen elämään ja sen kieltämistä, kohteen ajatuksen mitätöimistä vastoin totuutta.

Raija