NAUTINTOA

2.osa.

Mistä mieli saa alkunsa? Sitä on paljon tutkittu ja tehty päätelmiä. Sen väitetään saavan alkunsa jo kohdussa. josta tunneteoriatkin on sitten johdettu. Muistan suuren järkytykseni, kun luin Freudin seuraajan Melanie Kleinin perusteosta mielen syntymisen vaiheista. Karmaisevin johdelma siellä oli "sikiö imee penistään kohdussa", josta päätelmänä seurasi se, että myös tyttövauvat ovat kehitysorientautuneita seksuaalisesti ja imevät genitaaliaan.Olen liian konkreettinen uskoakseni, että halu ja tahto olisi tuossa takana, tai vietti. "fantasia on psyykkisen edustaja, fantasiassa vietti saa sopivan kohteen avulla tyydytyksen", sanoo Klein. Vietti on siis jo tahtoa sekä halua, jossa esim. kun tulee nälkä, haluaa ruokaa. Imemisvietille näin ollen on etsitty perusteita, ja siihen on löydetty vastaukseksi fantasia. Minulle riittää solujen toiminta vastaukseksi ja liike niiden seurauksena.

Oleellista on kysyä, mikä on synnynäistä ja luontaista ja mikä siis opittua. Itse uskon opittuun, ja useammat tunnereaktiot on tietoisellla ajalla syntymän jälkeen kehittyneitä, jossa menettäminen, pettäminen ja hylkääminen liiallisina tuottaa fantasioita ja yliaistillisuutta. Yliaistillisuus voi olla jo sikiöaikana esim. ravinnon puutteessa, ja se on alkuperältään jännitettä, solu muuttuu vetovoimaiseksi jännitteestä liiallisessa/vähäisessä ravinnossa, elää ja/tai kuolee. Tuo sikiöajan genitaaliseen kurkottaminen on sikiörangan koukistuneen liikkeen tulosta ja harjoitusta liikkumaan, lihakset eivät mahdollista vielä muuta liikettä kuin koukisteluna pään jalkoväliin.

Haluan tällä konkretialla viedä syntypohjaisen kateusteorian logiikan suohon, mutta en kiistää kateutta, se on menetetyistä oikeuksista syntynyttä, usein kaltoin kohteluista. Fantasia on minulle kauhusta syntynyttä, ei tahdosta eikä halusta, muuta en ole kokenut, kauhu tuo näkyjä ja kuvaheijasteita pelon seurauksena, sekä fyysisen että henkisen. Mieli on jokseenkin määriteltävissä kuvanteeksi, mikä unissa sitten jo sikiöaikana vaeltelee tajunnassa.

Varsinaisen tunne-elämän kehityksen katson syntyvän vuorovaikutuksesta lähihoivaajiin. Kehollinen vaikutus näkyy kehon vahvuutena, jossa liikeen harjoitus on tuonut voimallisuuden ja ellei äiti kykene jakamaan kokemusta vauvan kanssa, pelot alkaa johtaa kehitystä, ja voimallistuvat aina aistijännitteisiin, joissa tutkimusten mukaan ilmenee heijastuksia, eli silmä heijastaa saamiaan kuvia ulos näköharhaksi. Kun äiti jakaa liian jännitteisen ja pelokkaan kokemuksen vauvan kanssa katse/kosketuskontaktissa, vauvan jännitteet helpottuvat, ja äiti kantaa taakkaa ja vauva kokee olossansa vapautumista ja turvaa.

Ylipäätänsä Kleinin näkemyksissä on paljon aikuismaista tulkintaa mielen kuvista, joissa fantasioita on kuvattu. Niistä on kehitetty myös nk. objektisuhdeteoria, mikä kertoo mielestäni enemmän  pelokkaan mielen kokemuksista, jossa vauva samaistuu vanhempiin ja alkaa himoita pelosta syntyneenä jännitteenä halua kokeakseen hyväksyntää, eikä yksilöllistä kehitystä pääse syntymään. Samaístuminen on jokseenkin  täysin normaalina pidetty kehitys, vaikka taustatekijänä voi olla pelko ja liiallinen jännite. Näistä lähtökohdista syntyvät myös nk. kehotunteet.

Raija
jatkuu